Ei kaikki aina mee niinku kelaa

Mitä olisikaan vuodenvaihde ilman vuoden yhteenvetoa ja tulevan vuoden tavoitteita? Bamsen osalta tämä vuosi oli toki lyhyt, koska se syntyi kesäkuussa ja muutti meille elokuussa, mutta tavoitteita voimme sentään itsellemme asettaa. Mutta sitä ennen mietimme tänä vuonna tapahtuneita asioita.

Sosiaalistaminen

Sosiaalistaminen sujui hyvin. Bamse pääsi tutustumaan bussiin, junaan, ratikkaan, metroon, lemmikkitarvikekauppoihin, ostoskeskuksiin ja opiskelijatapahtumiin. Bamse rakastaa ihmisiä (ja muita koiria). On ilo huomata, miten Bamse kävelee Triplassakin iloisena häntä heiluen. 

Sisäsiisteys

Sisäsiisteysharjoittelu saatiin hyvälle mallille. Vahinkoja sattuu välillä vieläkin, muttei läheskään niin paljoa kuin aiemmin. En edes muista, milloin Bamse olisi viimeksi pitänyt käyttää yöllä ulkona.

Koulutus

Bamse kävi pentukurssilla. Muuten harjoittelimme temppuja kotona. Bamse onkin osoittaunut älykkääksi ja nopeaksi oppimaan. Muun muassa paikallaolo on paljon paremmalla mallilla kuin Netalla oli aikanaan samassa iässä. Työnsarkaa riittää toki vieläkin, mutta pohjat ovat hyvät. Naksutin on ollut hyvä apuväline ja Bamse on superahne ja sen myötä innokas oppimaan.

Arkielämä

Arki sujuu melko mukavasti. Muut koirat yleensä kiinnostavat Bamsea ulkona. Ihmiset kiinnostavat sitä vaihtelevasti. Sheltiksi Bamse on uskomattoman hiljainen; se ei juurikaan hauku. Viime aikoina se tosin on kyläillessä saattanut haukkua, mutta kotioloissa se ei yleensä tee niin.

Tapahtumat

Ennen jalkaleikkausta Bamse ehti käymään kahdessa mätsärissä. Toisesta tuli sininen ja toisesta punainen. Mätsäreitä tuntui olevan huonosti tarjolla. Messari jäi suunnitelmista huolimatta väliin.

Terveys

Bamse pysyi terveenä. Ei tullut yhtään tilannetta, jolloin sille ei olisi maistunut ruoka. Rokotukset Bamse sai syys- ja lokakuussa. Hampaat vaihtuivat hyvin, eikä yhtäkään maitohammasta tarvinnut poistaa. Joulukuun alussa Bamse ontui oikeaa jalkaansa, josta ei kuitenkaan löytynyt mitään. Paria päivää myöhemmin se kulkikin yhtäkkiä kolmella jalalla, eikä enää varannut painoa vasemmalle takajalalleen. Kyseessä oli kasvulinjamurtuma Bamsen polvessa ja Bamsen jalka leikattiin. Tikkien poistoon asti piti ottaa todella rauhallisesti ja nyt tikkien poiston jälkeenkin pitää vielä malttaa hyvä tovi ennen kunnon ulkoiluja. Tällä hetkellä mennään hihnalenkeillä.

Tavoitteet & toiveet vuodelle 2020

Harrastukset ja koulutus

• Mätsäreitä ja näyttelyitä fiiliksen mukaa
• Jos Bamsen luusto on kunnossa, olisi hienoa aloittaa agility jossain vaiheessa
• Rally-toko kiinnostaisi
• Uusia temppuja
• Temppujen tekeminen häiriössä

Arkielämä

• Parempi hihnakäytös
• Leikkejä uusien ja vanhojen koirakavereiden kanssa

Terveys

• Terveenä pysyminen
• Viralliset terveystarkastukset (silmät, lonkat, polvet, kyynärät, selkä, sydän)

Mitä kuuluu Bamse-poika?

Näin joulun alla voi olla vain iloinen siitä, että Bamse on saanut tikit pois ja että voidaan käydä edes hihnakävelyillä. Bamsella koittaa taatusti ilon ja onnen hetki, kun se sitten joskus ensi vuonna saa vihdoin juosta vapaana. Leikattu jalka näyttää vähän säälittävältä, kun siihen ei ole kasvanut kunnolla karvaa. Sen sijaan selkään on alkanut jo kasvaa karvaa siihen kohtaan, jossa Bamsella oli leikkauksessa epiduraali.

Kirjoitin jo aiemmin siitä, miten hellyydenkipeä Bamsesta on leikkauksen jälkeen tullut. Hauskaa, miten se nyt malttaa ottaa vastaan silityksiä ja rapsutuksia, kun taas pienempänä sillä oli kiire puuhastella kaikenlaista muuta. Bamse saattaa jopa tulla suorastaan pyytämään silityksiä.

Tänään Bamse nosti ensimmäistä kertaa jalkaa sitten marraskuun. Ja se jopa varasi sillä hetkellä painoa leikatulle jalalleen. Hampaat taas vaikuttavat vaihtuneen kokonaan tai ainakaan hetkeen ei ole löytynyt pudonneita hampaita. Puruluiden pureskelu on siis taatusti helpottunut, kun on kunnon hampaat joilla pureskella.

Onneksi Bamsella onkin puruluita ja leluja virikkeinään. Aktivointipelejä se on saanut nyt pelata päivittäin. Tälläkin hetkellä Bamse makoilee pedissään ja syö tyytyväisenä puruluuta. Netta taas ei tuossa iässä oikein kelpuuttanut muita puruluita kuin rouheluut. 

Pian on edessä Bamsen ensimmäinen joulu ja sille on hankittu jo lahjakin, mutta siitä lisää myöhemmin. Joulufiilis ei vain ole kovinkaan korkealla, kun sään puolesta voisi luulla, että on marraskuu. Lumesta ei täällä Helsingissä ole tietoakaan ja sää on viime aikoina ollut ankea ja harmaa.

#VainBamseJutut

Sukkien varastaminen

Bamse rakastaa sukkien varastamista. Sen on mm. nähty vievän sukkia pyykkitelineestä. Sukat se vie petiinsä, jossa se sitten pureskelee niitä.

Hissillä matkustaminen

Bamse pitää myös hissillä matkustamisesta. Kun hissin ovet aukeavat, se syöksyy heti hissiin.

Esipesijänä toimiminen

Netan tavoin Bamsekin haluaa nuolla tiskikoneeseen laitettavia astioita.

Possuleluröhinä

Kun Bamse pureskelee röhkivää possuleluaan, se pitää myös itse hassua röhisevää ääntä.

Jalkakuulumisia

Eilen suuntasimme taas Kampin HauMauhun, sillä vuorossa oli tikkien poisto. Bamse olikin jo alkanut kyllästyä kotona olemiseen ja kaulurin kanssa nukkumiseen. Haava oli parantunut hyvin. Bamsella on jalassa kolme pinnaa, joita ei ainakaan pitäisi joutua poistamaan.

Nyt pitää vielä ottaa rauhallisesti ainakin kuukausi, ehkä jopa puolitoista kuukautta. Hihnalenkkejä, ei hyppimistä tai pomppimista. Portaiden kävelyyn Bamse sai luvan. Täytyy siis jatkaa patjalla nukkumista, koska muuten Bamse takuuvarmasti hyppää sängylle. Se oli muutenkin ennen leikkausta kova poika hyppimään.

Onhan tämä riehumiskielto rankka Bamselle, joka on kovin meneväistä ja energistä sorttia. Onneksi kotona on käytössä aktivointipelejä. Myös temppujen harjoitteleminen on Bamsesta mahdottoman hauskaa. Maahanmenoharjoittelukin on alkanut sujua.

Tämän jalkaleikkauksen myötä vuosi sai vähän erilaisen käänteen. Nyt jäivät joulukuun parin kauniin päivän metsälenkit Bamsen kanssa väliin. Vuoden lopussa käydään läpi tulevan vuoden tavoitteet. Agilityllehän näytettiin tikkien poiston yhteydessä vihreää valoa, mutta sen lajin kohtalo selvinnee ensi vuonna luustokuvien jälkeen.

Trixie Poker Box Vario 2 | Bamse pelaa

Vastauksia kysymyksiin

Otin vähän aikaa sitten Bamsen Instagramissa vastaan kysymyksiä ja tässä postauksessa vastataan niihin.

Onko Bamsella kennelnimeä / mikä se on?

Bamse tunnetaan virallisesti nimellä Zetland's The Sultan. Pentue on saanut viralliset nimensä Aladdin-leffasta.

Mikä on Bamsen lempiruoka/-herkku? Entä inhokki?

Bamse syö periaatteessa melkein mitä tahansa. Kuivamuonanappulat, koiran keksit, muut namit, juusto yms. maistuu oikein hyvin. Kasvikset eivät ole Bamsesta niin hyviä.

Onko kallista omistaa koira, jos siis ei oteta huomioon esim. eläinlääkärikuluja?

Riippuu koiran koosta ja koirien määrästä. Jos esim. rokotuksia ei lasketa mukaan ja koira on kotikoirana, kuluihin kuuluvat lähinnä ruoka ja satunnaiset tarvikehankinnat. Toki ruoan hintakin riippuu siitä, mitä ruokaa koira syö. Esimerkiksi vakuutukset ja mahdolliset harrastukset nostavat koiran omistamisen hintaa. 

Miten päädyitte juuri Bamseen nimenä?

Etsittiin nimiä poikakoirille, koska vain tyttökoirille oli nimiä valmiina. Joltain netin listalta löytyi nimi Bamse.

Onko Bamse maailman söpöin pikku piraija aina pureskelemassa kaikkia?

Kyllä, kaikkea ja kaikkia. Varsinkin kun hampaat ovat vaihtuneet, on pureskeluvimma ollut kova. Onneksi on myös puruluita ja leluja.

Näihin tilanteisiin ei voi varautua

Tänään Bamsen leikkauksesta on kulunut jo viikko ja Bamse voi oikein hyvin. Haavakin on lähtenyt paranemaan nätisti. Viimeiset kipulääkkeet Bamse sai sunnuntaina. Haavaa suojataan tarvittaessa lasten housuista tehdyillä haavasuojapöksyillä ja/tai kaulurilla. Puhallettava kauluri on siitä huono, että Bamse yltää sen kanssa koskemaan jalkoihinsa, joten sen kanssa käytetään haavasuojapöksyjä.

Iso tötterö on käytössä enimmäkseen yöllä, jolloin Bamsen toimintaa ei voida vahtia. Olen nukkunut patjalla Bamsen kanssa, jotta se ei hyppäisi sängylle. Bamse tykkää nukkua mm. jalkojeni päällä. Päivisin pääsy sohvalle on blokattu. Rapun portaisiin Bamsella ei ole asiaa. Sisällä leluja on jouduttu takavarikoimaan, ettei Bamse leikkisi liian riehakkaasti.

Bamse käyttää leikattua jalkaa päivä päivältä enemmän. Viikon päästä käydään poistamassa tikit. Sitten saadaan varmasti myös uusia ohjeita liikuntaan. Jos Bamse voisi, se varmaan toivoisi, että pääsisi pian kirmailemaan metsään.

Tuntuu vieläkin oudolta ajatella, että viikko sitten Bamse oli leikattavana. Kuten viime postauksessa kirjoitin, emme olisi ikimaailmassa varautuneet siihen, että Bamselta murtuisi jalka. Kaikkeen ei vain voi koskaan varautua. Emmekä edes tiedä, milloin Bamsen jalka murtui.

Bamse on ollut oma ahne itsensä ja ruoka maistuu totuttuun tapaan. Bamse on myös välillä päässyt pelailemaan uudella älypelillä, joka ostettiin viime viikolla. On hyvä, että Bamsella on tekemistä. Myös puruluut kelpaavat (edelleen), muttei Bamse niitäkään voi koskaan syödä.

Maitohampaita on viime aikoina putoillut ja muutaman olen noukkinut talteenkin. Ilokseni Bamsen molemmat ylämaitokulmahampaat ovat pudonneet. Ensimmäinen putosi maanantaina ja toinen eilen. Ei siis jouduta poistattamaan niitä eläinlääkärissä, niin kuin Netalta jouduttiin.

Bamsesta on myös tullut hyvin hellyydenkipeä. Ihmisten istuessa lattialla se änkeää itsensä syliin. Se on myös alkanut kerjäämään silityksiä ja rapsutuksia. Pienempänähän se ei ollenkaan malttanut olla siliteltävänä. Alkaako pieni pentumme aikuistua?

Sisäsiisteydenkin kannalta näyttää oikein hyvältä. Leikkauspäivän jälkeen Bamse ei ole tehnyt sisälle mitään. Lisäksi se jaksaa pidättää aiempaa kauemmin. Ehkä tässä nyt sitten ei olla enää kovin kaukana siitä sisäsiisteydestä.

Kaikki tapahtuu yhtäkkiä, en ymmärrä

Bamsen jalkaleikkaus on tosiaan käynnistänyt päässä ajatusmyrskyn. Ensinnäkin on niin outoa, että vielä tiistaiaamuna kaikki oli hyvin. Sunnuntainen ontuminen oli loppunut ja edessä oli ainakin viikon mittainen hihnalenkkikuuri, jonka jälkeen kaiken piti palata ennalleen. En olisi todellakaan uskonut, että Bamsen jalka murtuu ja että keskiviikkona on leikkaus.

Mutta niin alkoi ontuminen. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään varmaa ja teki lähetteen ortopedille. Jalka paljastui murtuneeksi. Bamse jätettiin leikattavaksi. Kaikki tämä tapahtui yhden vuorokauden sisällä. Ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että apu on ollut lähellä.

Mieleen nousi kysymys: "Miksi?" Miksi Bamselle kävi näin? Mutta siihen emme koskaan saa vastausta. Elämä on epäreilua ja välillä käy näin. Ja asiatkin voisivat olla huonommin. Ainakin Bamse tulee kuntoon. Silti on vaikeaa hyväksyä, että tällainen tapaus tuli omalle kohdalle. 

Elämä on todella arvaamatonta. Koirien kanssa kaikkeen ei voi varautua, vaikka kuinka yrittäisi. Aina voi toki yrittää ajatella erilaisia vaihtoehtoja, mutta silti voi sattua yllättäviä tapauksia. Eihän kukaan koskaan odota, että tällainen sattuisi omalle kohdalle.

Tuntuu myös epäreilulta, että tällaista sattuu näin nuorelle koiralle. Edessä piti sunnuntaina määrätyn hihnalenkkikuurin jälkeen olla taas lenkkeilyjä metsässä. Bamsen piti päästä juoksemaan vapaana. Nyt siinä kestää pidempään. Ja vaikka tässä olisi voinut käydä pahemminkin, niin silti se totta kai harmittaa.

Mielessä on käynyt myös huoli. Oli piinallista odottaa Bamsea kotiin. Huoli oli läsnä jo tiistaina, jolloin Bamse alkoi liikkua kolmella jalalla. Toivoin vain, että ortopedillä selviäisi jotain ja että siellä ei selviäisi mitään kamalan vakavaa. Olin tosiaan ajatellut myös kinnervian mahdollisuutta, mutta kinner oli paikallaan. Eilen ortopedikin sanoi, että olisi rodun huomioon ottaen veikannut ensin kinnervikaa. 

Yhdenkään aiemman koiramme kohdalla ei ole käynyt mitään tällaista. On toki ollut kaikenlaista muuta, mutta keneltäkään ei ole ikinä murtunut jalkaa. Kai se sitten aina menee, että mitä enemmän koiria elämässä on, niin sitä enemmän kaikenlaista uutta tulee vastaan.

Bamse pieni jalkapotilas

Tänään aamulla lähdimme Kamppiin Eläinlääkäriasema HauMauhun, johon Bamselle oli varattu ortopediaika. Aikahan varattiin heti eilisen Evidensia-käynnin jälkeen ja halusimme ottaa ensimmäisen vapaan ajan. Samalla toivoimme, että jotain selviäisi nyt.

Lääkäri katsoi Bamsen kuvat ja asia oli hänen mukaansa täysin selvä: Bamsella oli murtuma vasemman takajalan sääriluussa. Lääkäri kokeili myös Bamsen jalkaa, joka osoittautui turvonneeksi, ja totesi, että Bamse leikataan tänään. Niinpä jätimme Bamsen HauMauhun ja lähdimme kotiin odottamaan.

Oli kuulemma hyvä, että ontumatapaus oli näin tuore, koska muutamia päiviä myöhemmin hoito olisi ollut jo hankalampaa. Onneksi lähdimme eilen heti ontumisen alettua eläinlääkäriin. Ja onneksi asia selvisi. Tiesimme myös, että Bamse oli hyvissä ja osaavissa käsissä.

Iltapäivällä pääsimme hakemaan Bamsea kotiin. Tötteröpäinen pentuparka oli aivan pihalla kaikesta, kun hoitaja kantoi sen luoksemme. Leikkaus oli kuulemma mennyt hyvin. Tikit on poistettava kahden viikon päästä. Saimme myös toimintaohjeita paranemisvaiheeseen. Nyt on vain otettava rauhallisesti ainakin kaksi viikkoa, mikä käy Bamselle varmasti melko hankalaksi...

1. Bamsen mielipide aamuherätyksestä 2. Puhallettava kauluri

Koska Bamse ei saa nuolla leikkaushaavaa, oli edessä puhallettavan kaulurin hankinta. Perinteinen ei vaikuttanut Bamsesta mukavalta. Ja kyllähän tuo puhallettava kauluri näyttää olevan varmasti mukavampi koiran kaulassa.

On ollut todella mieltä lämmittävää huomata, miten moni on myötäelänyt tätä Bamsen jalkajuttua. Vielä kerran iso kiitos kaikille, jotka ovat olleet tukenamme. Sillä on ollut meille todella iso merkitys. Kun tulimme kotiin, monet vastaantulijat kääntyivät katsomaan tötteröpäistä Bamsea, jota kannoimme. Kunpa Bamse voisi tietää, miten paljon sille on toivotettu voimia.

Bamsen jalkakuulumiset löytyvät nyt "jalkaleikkaus"-tunnisteen alta, koska jalkapostauksia tulee varmasti vielä lisää. On hyvä, että näitä asioita pääsee purkamaan tänne blogiin, koska eivät tällaiset yhtäkkiset asiat ole meille omistajillekaan helppo juttu.

On jotenkin vaikea sisäistää tätä kaikkea, kun tämä päiväkin on ollut niin pitkä. Vielä eilen aamulla kaikki oli hyvin. Maanantainakaan en olisi uskonut, mitä tämä viikko vielä tuo tullessaan. Toivottavasti Bamsen paraneminen lähtee nyt sujumaan hyvin.

Eläinlääkärissä taas

Tähän päivään asti Bamse voi hyvin, mutta tänään päivällä se taas alkoi ontua. Avopuolisoni mukaan Bamse oli makoillut eteisen matolla, kun yhtäkkiä oli kuulunut kiljahdus. Tämän jälkeen Bamse oli alkanut ontua ja myös laskenut kerran alleen. Tällä kertaa se myös ontui eri jalkaa: sunnuntaina se ontui oikeaa takajalkaa, mutta nyt se ontui vasenta.

Tulin kotiin vähän tämän ontumisen alkamisen jälkeen ja soitin heti Vallilan Evidensiaan. Siellä sattui olemaan pian vapaa aika, joten lähdimme heti sinne. Bamse tosiaan ei laskenut ollenkaan painoa vasemmalle takajalalleen, vaan pyrki liikkumaan kolmella jalalla.

Eläinlääkärin kopeloidessa jalkaa Bamse ei inahtanutkaan. Päällisin puolin ei tuntunut mitään ihmeellistä. Kinnervika oli myös käynyt mielessä, mutta siltä kuitenkin vältyimme, sillä kinnerkin oli paikallaan. Polven tutkimiseen Bamse reagoi hieman.

Bamselle tehtiin myös suppea neurologinen testi ja mm. sen takajalkojen refleksit testattiin. Refleksitkin olivat kunnossa. Mitään selkeästi havaittavaa ei siis ilmennyt vieläkään, mikä oli erikoista siihen nähden, että Bamse kulki kolmella jalalla, joten voisi kuvitella sen vasemman takajalan olevan kipeä. Eläinlääkärin lattialla kävellessäkin se kulki kolmella jalalla.

Koska testeissä ei löytynyt mitään, Bamselta otettiin vielä röntgenkuvat takajaloista. Sen jälkeen Bamsea hoitanut eläinlääkäri sekä toinen eläinlääkäri katsoivat röntgenkuvat. Eläinlääkärin mukaan Bamsella voi olla vasemman polven kasvulinjassa murtuma. Oikean polven kasvulinja taas näytti siistiltä.

Eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti varasimme ortopedille ajan, jonka saimmekin jo huomisaamulle. Saimme myös Bamselle kipulääkettä. Nyt ei auta kuin odottaa ja toivoa, että ortopedikäynti selventää asioita.

Sunnuntain eläinlääkärireissu

Joulukuu alkoi Bamsen osalta vähän erilaisissa merkeissä kuin olimme ajatelleet. Yöllä sunnuntain puolella Bamse hyppäsi sylistä pois ja alkoi myöhemmin kiljahdella mm. kun sen vierestä mentiin pois. Vähän myöhemmin se alkoi myös ontua, mikä jatkui vielä aamullakin. Soitimme jo yöllä Viikkiin eläinlääkäripäivystykseen, mutta lopulta päätimme odottaa aamuun ja katsoa tilannetta sitten.

Viikissä on siis Helsingin yliopistollinen pieneläinsairaala, jossa on myös päivystys. Ja koska ontuminen tosiaan jatkui sunnuntaiaamuna, suuntasimme sinne. Ontumatapauksethan eivät ole akuutteja, joten meitä kehotettiin varautumaan odottamaan, jos paikalle tulisi akuutteja tapauksia.

Ensimmäisenä Bamsen tarkasti opiskelija. Bamse suhtautui tutkimukseen suhteellisen rennoin mielin, eikä edes lämmön mittaaminen ollut ongelma. Bamsea tosin olisi kiinnostanut vastaanottohuoneen hajut. Tarkastuksen jälkeen opiskelija kävi kysymässä eläinlääkäriltä, tarkastaisiko tämä vielä Bamsen. Sitten saimme jäädä taas odottamaan, koska jonoa oli jonkin verran ja akuutimpiakin tapauksia oli tullut eläinsairaalaan.

Jossain vaiheessa meille sanottiin jonon vuoksi, että voisimme halutessamme myös varata arkipäivälle ajan yksityiselle, jos emme halua jäädä odottamaan. Päätin kuitenkin, että jäämme vielä odottamaan. Lopulta tulikin Bamsen vuoro päästä eläinlääkärin tarkastettavaksi.

Eläinlääkäri tarkasti opiskelijan tavoin Bamsen korvat ja limakalvot. Samoin hän tunnusteli Bamsen oikeaa takajalkaa, jota Bamse oli ontunut. Tässä vaiheessa Bamse käveli jo melko normaalisti. Tassutkin näyttivät ihan normaaleilta. Kävelyttäessäkään ei havaittu mitään erikoisempaa.

Bamse määrättiin kuitenkin ulkoilutettavaksi pelkillä hihnalenkeillä 1-2 viikon ajan. Lisäksi Bamse sai ruiskeena kipulääkettä. Bamse ei tajunnut mitään siinä vaiheessa, kun opiskelija laittoi Bamselle ruiskeen, mutta pian sen jälkeen Bamse alkoi kiljua teatraalisesti. Rokotusten jälkeen se ei käyttäytynyt tuolla tavalla, vaikka toinen rokotus olisi kuulemma saattanut kirvellä.

Eläinlääkäri havaitsi myös Bamsen alakulmahampaiden osuvan lähelle yläkitalakea ja ientä. Tätä en ollutkaan itse tullut huomanneeksi. Yläkulmahampaathan eivät vielä ole vaihtuneet. Muuten hampaiden vaihtuminen on sujunut suhteellisen hyvin.

Tämä eläinlääkärireissu tietää myös sitä, että Messarin pentunäyttely jää Bamselta väliin tänä vuonna. Pääasia on kuitenkin, että Bamse on kunnossa. Meille jäi hyvä kuva Viikin eläinsairaalasta, vaikkemme onneksi joutuneetkaan asioimaan siellä vakavien asioiden merkeissä.

Marraskuun kuulumisia

On päässyt postaaminen jäämään nyt marraskuun puolella, kun on ollut kiireitä opiskelun parissa. Bamse täytti tiistaina viisi kuukautta. Silloin kävimme myös Bamsen kanssa pentujen ja junioreiden mätsärissä Helsingissä Eastonin parkkihallissa. Tällä kertaa lopputulos oli punainen ilman sijoitusta. Esiintyminenkin sujui vähän nätimmin kuin pari viikkoa aiemmin. Sääli, että mätsäreitä tuntuu olevan hyvin harvoin.

Hampaiden vaihtuminen on edelleen jatkunut ja edennyt siihen pisteeseen, että alakulmahampaat ovat vaihtuneet. Jännitin vähän sitä, lähtevätkö kulmurit irti itsestään, mutta onneksi niin kävi. Piti vain malttaa odottaa ja ne kulmahampaat irtosivat vetoleikin tiimellyksessä. Yläkulmurit ovat vielä kiinni, joten pitää seurata tilannetta niiden kannalta.

Viime viikonloppuna Bamse nosti ensimmäistä kertaa jalkaa, vaikka nyt se ei olekaan melkein viikkoon niin tehnyt. Nämä jutut tuntuvat hassuilta, koska minulla on enemmän kokemusta nartuista kuin uroksista. Hassua myös, ettei tämän koiran kohdalla tarvitse kytätä juoksujen alkamista.

Punnitsin äsken Bamsen painoksi reilut 7 kg ja mittasin sen säkäkorkeudeksi ehkä vähän päälle 37 cm. En kuitenkaan lähde luottamaan sokeasti näihin mittoihin. Aika saa näyttää, minkä kokoiseksi Bamse kasvaa. Kuten aiemmin kirjoitin, niin Nettahan meni tuossa samassa painossa neljän kuukauden iässä, jolloin sen säkäkorkeuskin oli yli 35 cm.

Bamsen mätsäridebyytti

Eilen oli Bamsen ensimmäisen mätsärin ajan. Niinpä suuntasimme Vantaalle Jumbon parkkihalliin. Parkkihalli oli aluksi Bamsesta vähän jännä, mutta lopulta se tottui tilanteeseen ja oli oma normaali itsensä. Eniten sitä varmaan jännitti se, kun äänet kaikuivat eri tavalla kuin muualla.

Bamse osallistui pentuihin (kuten arvata saattaa) ja osallistujia oli pentuluokassa reilut neljäkymmentä. Esiintyminen meni Bamsella vähän pomppimiseksi, sillä se katsoi parhaaksi esitellä tuomarin nähden parhaat kenguruloikkansa. Ei siis ihme, että sieltä napsahti sininen.

Nauhakehiä odotellessa meinasi iskeä vilu. Onneksi olin pukeutunut suhteellisen lämpimästi muistettuani, että parkkihalleissa on usein kylmä. Jotenkin mieleeni muistui yksi tammikuu, kun olin Netan kanssa mätsärissä parkkihallissa. Jep, oli kylmä.

Mätsäristä poistuimme ilman sijoitusta. Onneksi edessä on vielä ainakin yksi mätsäri ennen Messaria (jonne ilmoittautumista alan melkein jo katua). Pitää myös alkaa harjoitella kotosalla ahkerasti. Harmi vain, ettei kotona voi oikein harjoitella pöydälläoloa samalla tavalla kuin mätsäreissä. Pöytä nimittäin vähän jännitti Bamsea, tuomari taas oli sen mielestä kiva.

Hampaat vaihtuu ja pentu kasvaa

Postauksen kuvat on otettu lokakuun lopussa. Onneksi satuin tsekkaamaan, onko kameran muistikortilla kuvia, koska muuten tämä postaus olisi tehty puhelinkuvien turvin. Kuvissa on vielä syksyisen harmaata ja vihreää, mutta tänään satoi jo ensilumi. Lunta Bamse pääsi ihmettelemään jo Joensuussa, mutta nyt se sai vielä paremman kosketuksen siihen. Lumi ei tosin vaikuta sitä varsinaisesti haittaavan.

Hampaiden vaihtuminen on hyvällä mallilla. Noin puolitoista viikkoa sitten Bamsella oli alhaalla edessä hampaita kahdessa rivissä, mutta maitohampaat irtosivat ja rautahampaatkin löysivät omat paikkansa. Melkein kaikki etuhampaat ovatkin vaihtuneet. En tiedä kuvittelenko tämän, mutta minusta tuntuu, että Bamse pureskelisi asioita vähän vähemmän kuin aiemmin.

Välillä herään myös tajuamaan, että Bamse muistuttaa yhä enemmän shelttiä. Jonnekin on kadonnut se pieni pyöreä pentu, jonka toimme kotiimme elokuussa. Nyt Bamse on innokas, oppivainen ja ehtiväinen. Mörkövaihe on sikäli ollut menossa, että esimerkiksi pimeällä vastaantulevat ihmiset epäilyttävät Bamsea, vaikka normaalisti se rakastaakin ihmisiä.

Bamse on nyt käynyt pentutreffeillä niin Koirakoulu Ilossa kuin Mustissa ja Mirrissäkin. Pentutreffeistä se on saanut rutkasti iloa, kun se on päässyt leikkimään muiden pentujen kanssa. Sen mielestä myös muutkin koirat olisivat potentiaalisia leikkikavereita.

Hihnakävely sujuu yleensä ihan hyvin. Välillä Bamse vain saa juoksuhepuleita, jolloin se meinaa vetää. Ei siis auta kuin pysähtyä niissä tilanteissa. Mutta uskomattoman nätisti hihnassa kulkeminen on silti mennyt. Se meni jo alussa aika nätisti.

Koulutuksen saralla Bamse on päässyt harjoittelemaan odottamista. Sen lisäksi, että se odottaa aina ennen kuin saa syödä ruokansa, se on myös saanut sisällä tehdä luoksetuloharjoituksia, joissa se odottaa hetken. On palkitsevaa huomata paikallaolon vähitellen iskostuvan Bamsen tajuntaan, sillä Netalla kesti todella kauan oppia se.

Ulkona Bamsea kiinnostavat lehdet ja kaikki mahdolliset puunpalaset. Puunpalasia saakin välillä kaivaa pois Bamsen suusta. Sisällä se taas löytää kaikki sukat. Niitä olisi sen mielestä oikein mukavaa pureskella.

Reissu Joensuuhun ja paluu arkeen

Maanantaina suuntasimme kulkumme kohti rautatieasemaa ja Joensuuhun vievää IC-junaa. Edessä oli Bamsen ensimmäinen junamatka kaukoliikenteen junassa. Minulla oli jo aiempaa kokemusta koiran kanssa junalla matkustamisesta, koska olen Netan kanssa käyttänyt kaukoliikenteen junia. Netan kanssa se vain on sattunut menemään hyvin helposti, koska Netta suhtautuu matkustamiseen rauhallisesti ja rauhoittuu nopeasti lepäämään.

Bamsea olisi kiinnostanut oikeastaan kaikki, mitä vaunussa tapahtuu. Muut koirat olisivat olleet sen mielestä kivoja. Samoin konnarit. Syliin se sentään välillä rauhoittui, mutta muuten se sai rouskutella puruluita. Paluumatkalla Bamse nukkuikin jo sitten enemmän. Junamatkat menivät kuitenkin ihan hyvin varsinkin siihen nähden, miten nuori Bamse on. Kaksi ihmistä ja yksi pentu oli myös toimiva yhdistelmä, jos toinen omistajista halusi käydä esimerkiksi vessassa.

Kotikotona Bamse pääsikin tutustumaan muihin koiriin. Niitä ihmetytti hyvin paljon pieni pentu, joka halusi tutustua niihin. Bamse olikin oikein reipas, mutta se osasi myös kunnioittaa vanhempia koiria, eikä se yrittänyt esimerkiksi roikkua kenenkään hännässä. Netta varmaan muisti Bamsen vielä elokuulta.

Bamse ja Netta pääsivät myös käymään Kolilla. Sää vain oli sen verran sumuinen, ettei kamera kulkeutunut autoa pidemmälle. Bamsella oli hauskaa uusia hajuja ihmetellessä. Netalle Koli taas oli ennestään tuttu paikka.

Netta tuntui myös valtavan kokoiselta, kun on tottunut katselemaan pientä Bamsea. Tämän lisäksi Netan turkki näytti todella tummalta, vaikka näissä kuvissa se näyttää kyllä ihan samalta kuin elokuussakin. Liekö tuo sitten johtunut siitä, että Bamse on aika paljon vaaleampi kuin Netta.

Keskiviikkona palasimme Helsinkiin ja Bamsea nukuttikin kotona oikein makoisasti. Torstaina Bamse pääsikin taas leikkimään. Nämä leikkiteffailut ovat myös oiva tapa väsyttää Bamsea. Samalla se pääsee nauttimaan elämästään ja leikkimään muiden kanssa.

Bamse pieni harvahammas

Bamsella tuli tänään täyteen ikää tasan neljä kuukautta. Kävimme tänään Mustissa ja Mirrissä ja kun Bamse istui vaa'an päälle, näytti vaaka 5,55 kg. Ei siis liikuta nelikuisen Netan mitoissa (onneksi). Säkää en ole edes yrittänyt mitata.

Alkuviikosta olimme käymässä Pohjois-Karjalassa perheeni luona. Siitä kirjoitan myöhemmin tänne blogiin, koska haluan kirjoittaa erillisen postauksen siitä, miten matka meni. Kyseessähän oli Bamsen ensimmäinen matka kaukoliikenteen junassa.

Bamselta on lähtenyt nyt kaksi etuhammasta alhaalta. Ensimmäinen saatiin itse asiassa talteenkin. Yläetuhampaista osa vaikuttaisi myös heiluvilta. Katsotaan siis, millainen harvahammaspentu täällä pian asuu. Bamsen suusta näkee myös, että sille on alkanut puhjeta isompia hampaita, joiden paikalla ei ole maitohampaita ollut ollenkaan.

Sisäsiisteyden kannalta kaikki sujuu oikeastaan samalla tavalla kuin ennenkin. Vahinkojen määrä vaihtelee edelleen paljon päivän mukaan. Osa vahingoista osuu alustalle, osa ei. Bamsella on kuitenkin selvästi ollut ainakin välillä pyrkimys tehdä tarpeensa sisällä samaan paikkaan. Välillä se on käynyt pissaamassa paikkaan, jossa pissa-alusta on yleensä ollut, vaikkei se juuri sillä hetkellä siellä olisikaan.

Neljän kuukauden ikäinen Bamse on mainio kaveri. Kun olemme harjoitelleet ulkona luoksetuloa, on sekin sujunut viime aikoina aika kivasti. Uusia temppuja ei ole nyt tullut harjoiteltua, mutta pitää yrittää keksiä jotain. Odottamista harjoitellaan edelleen ruokakupin äärellä.

Kuva on otettu n. viikko sitten

Netta liioittelun mestarina

Todellinen tilanne: Omistaja saapuu ostosreissun jälkeen kotiin.
Netan versio: "Omg! En kestä! Olit poissa ainakin viikon!"

Todellinen tilanne: Netta on muutaman tunnin ajan yksin.
Netan versio: "Storytime, storytime, jouduin tekemään KAIKEN yksin ja tein ruokaakin!!"

Todellinen tilanne: Netta saa iltaruokansa.
Netan versio: "Mahtavaa, en ole nähnytkään ruokaa kymmeneen vuoteen!"
Omistajan huomautus: "Netta, sinä et ole edes kymmenvuotias..."

Todellinen tilanne: Netta ei saa ylimääräisiä herkkuja
Netan versio: "En ole syönyt MITÄÄN ainakaan vuoteen..."

Todellinen tilanne: Omistaja ei anna koiralle ylimääräisiä herkkuja.
Koiran versio: "En ole saanut ruokaa ainakaan vuoteen"

Todellinen tilanne: Omistaja saapuu pennun kanssa takaisin sisälle.
Netan versio: "Huh! Luulin jo että pentu on kidnapannut teidät!!"

Pampulan toinen rokotus

Tänään olikin Bamsen toisen rokotuksen aika. Eläinlääkärissä käytiin jälleen Vallilan Evidensiassa. Bamsen mielestä koko eläinlääkärireissu oli hauska, eikä se taaskaan huomannut rokotusta. Reipas pentu kaiken kaikkiaan. On hauskaa, että Bamse suhtautuu moniin asioihin iloisesti.

Bamse tosiaan yleensä tervehtii kaikkia ihmisiä reippaasti, mutta välillä sitäkin välillä jännittää. Arvelisin tämän johtuvan mm. tummasta vaatetuksesta tai siitä, jos Bamsea lähestytään ylhäältäpäin. Yleisesti ottaen se kuitenkin suhtautuu uusiin ihmisiin innokkaasti ja menee tervehtimään näitä reippaasti.

Painoa Bamsella on nyt 5,4 kg eli 1,4 kg tullut lisää viime rokotuksesta. Ensi viikolla Bamsella tulee täyteen tasan neljä kuukautta, joten haluan silloin puhtaasti oman mielenkiintoni vuoksi punnita Bamsen. Viikoissa laskettunahan Bamsella tuli 16 viikkoa täyteen keskiviikkona. 

Pennun paino neljän kuukauden iässä kiinnostaa minua, sillä kuten aiemmin kirjoitin, minulla on tiedossa Netan koko siinä iässä. Se painoi jo 7 kg. Totta kai kaikki on melkoista arvuuttelua, mutta uskon Bamsen jäävän Nettaa pienemmäksi. 

Itse jää usein siihen harhaluuloon, ettei pentu kasvaisi ollenkaan, kun sitä tuijottelee joka päivä. Muut taas sanovat aina, että Bamse on kasvanut. Kuvistakin näkee, että pikkupentu on vaihtunut herra koipeliiniin. Saas nähdä, milloin pehmoinen pentukarva alkaa vaihtua aikuiskarvaan. Selässähän Bamsella kasvaa jo vähän aikuiskarvahaituvia.

Hampaiden vaihtumisen suhteen emme ole huomanneet mitään erikoista. Eläinlääkärin mukaan kulmahampaat eivät ainakaan ole vielä vaihtuneet. Purenta tosin on kuulemma hyvä. Ei tässä taida auttaa kuin odottaa. Bamsenkin olo varmasti helpottuu, kun hampaat ovat vaihtuneet, eikä tarvitse purra kaikkea.

Nikertäjänakertajan elämää

Bamse aka Nikertäjänakertaja on viime aikoina päässyt leikkimään muiden koirien kanssa. Tiistaina sitä tosin jostain syystä taisi jännittää Mustin ja Mirrin pentutreffeistä, sillä se ei lähtenytkään leikkimään. Tai sitten se kulutti kaiken energiansa siinä vaiheessa, kun vilkkaat pennut leikkivät. Silloin Bamse nimittäin oli kovin kiinnostunut seuraamaan muiden leikkejä.

Kaikkea on Bamsen mielestä mahdottoman kiva nakertaa. Ja sukat se löytää kaikkialta. Rouheluut katoavat Bamsen mahaan parissa sekunnissa ja muutenkin se on alkanut saada paremmin puruluita syödyksi.

Yksinolo on sujunut edelleen hyvin. Ainakaan naapurit eivät ole sanoneet mitään, joten Bamse on oletetusti hiljaa silloin. Välillä se tosin on repinyt kirjahyllyä suojaavaa pahvia. Sisäsiisteysopetuskin on edennyt ihan kivasti. Yhtenä päivänä ei tapahtunut yhtään vahinkoa sisälle. Toki edelleen on päiviä, jolloin vahinkoja sattuu enemmän, mutta on myös ollut hienoa huomata, että Bamse jaksaa jo pidättää paremmin.

Iloiset koirat – Bamsen ja Vilkun yhtäläisyydet

Bamse on ollut meillä ensi viikolla kaksi kuukautta. Olen huomannut siinä joitakin samoja piirteitä kuin reilu vuosi sitten edesmenneessä Vilkku-koirassamme. Sekarotuisessa Vilkussa oli suomenajokoiraa ja jämtlanninpystykorvaa, joten rotuominaisuuksista ei ole kyse.

Taustatietona haluaisin kertoa, että Vilkku oli äärimmäisen iloinen koira. Maailman iloisin koira. Niin kirjoitin vanhaan blogiimme kerran. Vilkku heilutti aina häntäänsä ja oli aina valmis ottamaan vastaan rapsutuksia. Se rakasti ihmisiä ja nautti saamastaan huomiosta. Se olisi halunnut heiluttaa häntää jopa silloin, kun sen häntä oli vesihännän vuoksi kipeänä.

Mitä samaa Bamsessa ja Vilkussa sitten on? Ensimmäisenä mieleeni tulee juuri se ilo. Myös Bamse on todella iloinen ja heiluttaa usein häntäänsä. Ulkonakin se liikkuu yleensä häntä heiluen. Vilkun tavoin sekin rakastaa ihmisiä ja huomiota.

Vilkku oppi muistaakseni nopeasti antamaan tassua. Sillä oli myös kyljellä maatessaan tapana automaattisesti nostaa etutassu ihmisen käden päälle, jos sitä esimerkiksi silitti. Myös Bamse on aikamoinen "tassuttelija". Se oppi tassun antamisen helposti ja usein se etenee ikään kuin etutassuillaan maata läpsien. 

Vilkku otettiin pentuna sänkyyn nukkumaan, kun se alkoi vinkua. Siihen se sitten rauhoittui. Bamsen kohdalla on sama juttu. Välillä aamuisin se haluaisi alkaa leikkiä vähän turhan aikaisin, mutta se rauhoittuu pian, kun se nostetaan sänkyyn. 

Jonkun mielestä tämä kaikki vaikuttaa ehkä kuvitellulta, mutta minusta on ollut hauska huomata Bamsen ja Vilkun yhtäläisyyksiä. On todella harmi, ettei Bamse koskaan saanut tavata Vilkkua. Vilkku kun rakasti pentuja. 

Iso poika jo

Viimeisimmässä punnituksessa Bamse painoi 4,9 kg. Keskiviikkona sillä tulee täyteen 15 viikkoa. Ensi viikolla on jo seuraavat rokotukset. Olen aiemmin yrittänyt ihan oman mielenkiintoni vuoksi selvittää, mikä muiden pentujen koko on suunnilleen samassa iässä ollut ja minkä kokoisia niistä on aikuisina tullut. Bamsen säkää ei tosin ole tullut mitattua, koska en luota kotimittaustuloksiini.

Netan ollessa n. neljän kuukauden ikäinen kirjoitin vanhaan blogiimme, että Netta painoi seitsemän kiloa ja säkäkorkeuskin oli yli 35 cm. Saavutettuaan aikuisiän Netta oli säkäkorkeudeltaan 42 cm korkuinen ja painoltaankin n. 10-12 kg. Ei Bamse ainakaan vielä vaikuttaisi kulkevan Netan jalanjäljissä, mutta toisaalta shelttien kohdalla on muutenkin käynyt selväksi, että kokoa on hankala ennustaa. Jäämme siis jännittämään, minkä kokoinen Bamsesta kasvaa.

Välillä vieläkin tuntuu, ettei Bamse ole kasvanut ollenkaan. Kuvista kuitenkin näkee, että onhan se kasvanut koko ajan. Avopuolisoni sanoin se alkaa näyttää entistä enemmän oikealta koiralta ja vähemmän pennulta. Ja onhan se totta, että Bamse oli meille tullessaan hieman erinäköinen. Ja paljon varovaisemman oloinen.

En enää muista, missä vaiheessa Bamse oppi hyppäämään sohvalle. Siitä on jo pidemmän aikaa. Viime viikolla se oppi kuitenkin hyppäämään sängylle. Sänky on sen verran korkea, ettei olisi uskonut Bamsen niin nopeasti oppivan hyppäämään sinne. Toisaalta hyppiminen vaikuttaa olevan sille muutenkin niin mieluisaa, että välillä voisi luulla sen mieltävän itsensä kenguruksi. Onneksi esimerkiksi sohvalle hyppimistä voi kuitenkin rajoittaa, eikä Bamse (vielä) kamalan usein sängyllekään hyppää.

Leikkitreffit ovat osoittaneet Bamsen pitävän muista koirista. Olimme viime viikolla Peten Koiratarvikkeessa ja Bamse olisi halunnut leikkiä irlanninsusikoiran kanssa. Koirien lisäksi Bamsen mielestä ihmiset ovat hirmuisen kivoja, ja se lähestyy yleensä iloisesti myös vieraita ihmisiä.

Olen yrittänyt tarkkailla Bamsen hampaiden vaihtumista, mutta vielä en ole huomannut mitään merkittävää. Alaetuhampaiden kaksi keskimmäistä hammasta näyttävät muita alaetuhampaita pienemmiltä, mutta niin oli näköjään kuvien perusteella jo syyskuussa. En ole myöskään huomannut, että Bamselta olisi pudonnut hampaita jossain vaiheessa. Tiedän koirien usein nielevän hampaat, mutta en ole huomannut hammasrivistössä vielä aukkojakaan.

Toisaalta en muista, huomasinko mitään aukkoja Netankaan hampaiden vaihtuessa. Netaltahan piti käydä eläinlääkärissä poistattamassa ylhäältä maitokulmahampaat, kun ne eivät lähteneet itsestään, vaikka uudet hampaat jatkoivat kasvuaan. Pitää siis seurata, joudutaanko Bamsen kanssa samaan tilanteeseen.