Tänään Bamsen leikkauksesta on kulunut jo viikko ja Bamse voi oikein hyvin. Haavakin on lähtenyt paranemaan nätisti. Viimeiset kipulääkkeet Bamse sai sunnuntaina. Haavaa suojataan tarvittaessa lasten housuista tehdyillä haavasuojapöksyillä ja/tai kaulurilla. Puhallettava kauluri on siitä huono, että Bamse yltää sen kanssa koskemaan jalkoihinsa, joten sen kanssa käytetään haavasuojapöksyjä.
Iso tötterö on käytössä enimmäkseen yöllä, jolloin Bamsen toimintaa ei voida vahtia. Olen nukkunut patjalla Bamsen kanssa, jotta se ei hyppäisi sängylle. Bamse tykkää nukkua mm. jalkojeni päällä. Päivisin pääsy sohvalle on blokattu. Rapun portaisiin Bamsella ei ole asiaa. Sisällä leluja on jouduttu takavarikoimaan, ettei Bamse leikkisi liian riehakkaasti.
Bamse käyttää leikattua jalkaa päivä päivältä enemmän. Viikon päästä käydään poistamassa tikit. Sitten saadaan varmasti myös uusia ohjeita liikuntaan. Jos Bamse voisi, se varmaan toivoisi, että pääsisi pian kirmailemaan metsään.
Tuntuu vieläkin oudolta ajatella, että viikko sitten Bamse oli leikattavana. Kuten viime postauksessa kirjoitin, emme olisi ikimaailmassa varautuneet siihen, että Bamselta murtuisi jalka. Kaikkeen ei vain voi koskaan varautua. Emmekä edes tiedä, milloin Bamsen jalka murtui.
Bamse on ollut oma ahne itsensä ja ruoka maistuu totuttuun tapaan. Bamse on myös välillä päässyt pelailemaan uudella älypelillä, joka ostettiin viime viikolla. On hyvä, että Bamsella on tekemistä. Myös puruluut kelpaavat (edelleen), muttei Bamse niitäkään voi koskaan syödä.
Maitohampaita on viime aikoina putoillut ja muutaman olen noukkinut talteenkin. Ilokseni Bamsen molemmat ylämaitokulmahampaat ovat pudonneet. Ensimmäinen putosi maanantaina ja toinen eilen. Ei siis jouduta poistattamaan niitä eläinlääkärissä, niin kuin Netalta jouduttiin.
Bamsesta on myös tullut hyvin hellyydenkipeä. Ihmisten istuessa lattialla se änkeää itsensä syliin. Se on myös alkanut kerjäämään silityksiä ja rapsutuksia. Pienempänähän se ei ollenkaan malttanut olla siliteltävänä. Alkaako pieni pentumme aikuistua?
Sisäsiisteydenkin kannalta näyttää oikein hyvältä. Leikkauspäivän jälkeen Bamse ei ole tehnyt sisälle mitään. Lisäksi se jaksaa pidättää aiempaa kauemmin. Ehkä tässä nyt sitten ei olla enää kovin kaukana siitä sisäsiisteydestä.
Iso tötterö on käytössä enimmäkseen yöllä, jolloin Bamsen toimintaa ei voida vahtia. Olen nukkunut patjalla Bamsen kanssa, jotta se ei hyppäisi sängylle. Bamse tykkää nukkua mm. jalkojeni päällä. Päivisin pääsy sohvalle on blokattu. Rapun portaisiin Bamsella ei ole asiaa. Sisällä leluja on jouduttu takavarikoimaan, ettei Bamse leikkisi liian riehakkaasti.
Bamse käyttää leikattua jalkaa päivä päivältä enemmän. Viikon päästä käydään poistamassa tikit. Sitten saadaan varmasti myös uusia ohjeita liikuntaan. Jos Bamse voisi, se varmaan toivoisi, että pääsisi pian kirmailemaan metsään.
Tuntuu vieläkin oudolta ajatella, että viikko sitten Bamse oli leikattavana. Kuten viime postauksessa kirjoitin, emme olisi ikimaailmassa varautuneet siihen, että Bamselta murtuisi jalka. Kaikkeen ei vain voi koskaan varautua. Emmekä edes tiedä, milloin Bamsen jalka murtui.
Bamse on ollut oma ahne itsensä ja ruoka maistuu totuttuun tapaan. Bamse on myös välillä päässyt pelailemaan uudella älypelillä, joka ostettiin viime viikolla. On hyvä, että Bamsella on tekemistä. Myös puruluut kelpaavat (edelleen), muttei Bamse niitäkään voi koskaan syödä.
Maitohampaita on viime aikoina putoillut ja muutaman olen noukkinut talteenkin. Ilokseni Bamsen molemmat ylämaitokulmahampaat ovat pudonneet. Ensimmäinen putosi maanantaina ja toinen eilen. Ei siis jouduta poistattamaan niitä eläinlääkärissä, niin kuin Netalta jouduttiin.
Bamsesta on myös tullut hyvin hellyydenkipeä. Ihmisten istuessa lattialla se änkeää itsensä syliin. Se on myös alkanut kerjäämään silityksiä ja rapsutuksia. Pienempänähän se ei ollenkaan malttanut olla siliteltävänä. Alkaako pieni pentumme aikuistua?
Sisäsiisteydenkin kannalta näyttää oikein hyvältä. Leikkauspäivän jälkeen Bamse ei ole tehnyt sisälle mitään. Lisäksi se jaksaa pidättää aiempaa kauemmin. Ehkä tässä nyt sitten ei olla enää kovin kaukana siitä sisäsiisteydestä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti