Tikit veks ja elämä jatkuu

Tiistaina oli vihdoin Bamsen tikkien poiston aika. Haava oli kuulemma parantunut hyvin. Saatiinkin lupa alkaa lisätä liikuntaa, mikä on varmasti Bamsellekin mieleen. Se nauttiikin elämästään täysin rinnoin ja on varmasti mukavaa, kun sen ei enää tarvitse öisin käyttää kauluria. 

Tämän jatkuvan kotona oleskelemisen aikana Bamse on oppinut taas nukkumaan pidempään kuin aamuseitsemään. Ennen joulukuista jalkaleikkaustahan se malttoi nukkua aamulla, mutta jossain kohtaa onni kääntyi. No, onneksi onni on taas alkanut suosia meitä.

En ole huomannut Bamsen reagoivan tähän poikkeavaan tilanteeseen erikoisemmin. Toisaalta eihän se tietenkään ymmärrä, mitä tapahtuu. Se on ollut kotona välillä jopa yllättävän rauhallinen. Sitten se on saattanut Zoom-luennon aikana tulla hakemaan huomiota.

Tiistaina saapui myös Zooplussan tilaus. Olimme tilanneet Bosch Mini Junior -ruokaa, märkäruokia ja uuden isomman ruokakupin. Bamse syö vielä hitaasti ja saattaa haluta alkaa haahuilla pois kupilta, mutta muuten uusi ruoka näyttäisi maistuvan sille.

Alun perin meidän piti saada Netta joukkoomme huhtikuussa, mutta koronavirus pistikin kapuloita rattaisiin. Ehkä saamme Netan tänne sitten syksyllä. Netta täyttää huhtikuussa jo huimat kymmenen vuotta. Eipä uskoisi.

Huhtikuussa Bamsella on aika fysioterapeutille, joten päästään sitten tarkastelemaan leikatun jalan käyttöä paremmin. Täytynee myös odottaa hetki jos toinenkin ennen kuin karvat kasvavat takaisin leikattuun jalkaan.

Sattuu ja tapahtuu

Nyt valmiuslaki on otettu käyttöön ja yliopisto on suljettu. Bamse ei siis ole käytännössä ollenkaan yksin, mikä on sen mielestä varmasti mahtavaa. Koirat taitavat olla todellisia voittajia tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Ja ne sentään osaavat elää hetkessä.

Tiistai-iltapäivällä Bamse aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun huomasin lattialla verta ja tajusin Bamsen leikkaushaavan vuotavan verta. Verta ei siis vuotanut solkenaan, mutta kyllähän siinä heräsi huoli, kun en tiennyt, kuinka paljon verta voisi vuotaa jalasta. Avopuolisoni pitäessä haavataitosta Bamsen haavan päällä soitin HauMauhun, jossa Bamse leikattiin. Saimme kehotuksen tulla paikan päälle, jotta eläinlääkäri voisi jossain vaiheessa vilkaista Bamsen jalkaa.

Yritimme parhaan kykymme mukaan askarrella suojaa Bamsen haavan päälle. Haavataitos, ihoteippiä ja apteekin lemmikkiosastolta ostettua sidettä. Se suojasi haavaa edes jonkin verran, vaikka viritelmä valuikin. Polveen on vähän hankala saada laitettua mitään. Se huomattiin jo viime viikon keskiviikkona, kun haavan päällä ollut suoja piti poistaa sen kastuttua. Soitin seuraavana aamuna HauMauhun ja sain silloin kuulla, että se ei haittaa, vaikka suoja ei olisikaan haavan päällä ihan niin kauan kuin pitäisi.

Kun haava oli suojattu, lähdin Bamsen kanssa kipittämään bussiin, joka oli tulossa pian ja johon onneksi ehdimme. Kannoin Bamsen koko matkan bussipysäkiltä eläinlääkäriin, koska arvelin haavasuojaviritelmän valuvan, jos Bamse saisi kävellä. Eläinlääkäriasemalle mennessä Bamse oli utelias ja kiinnostunut kaikista hajuista.

Bamsen leikannut lääkäri tarkasti Bamsen haavan. Olimme kotona ehtineet pelätä, että jokin tikeistä olisi auennut, mutta näin ei ollut onneksi käynyt. Eläinlääkäri arvioi Bamsen kolhaisseen polvensa johonkin. Tapahtumahetkellä Bamsella oli ollut kauluri kaulassa, joten se ei ollut onneksi ehtinyt nuolla haavaa ollenkaan. Verenvuotokin oli tyrehtynyt ilmeisesti matkalla eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri laittoi yhdessä hoitajan kanssa haavan päälle haavalapun ja jonkinlaisen liimattavan siteen. Saimme myös näitä tarvikkeita mukaan, jos joutuisimme kotona laittamaan siteen haavan päälle. Eläinlääkärissä haavan peittämisen jälkeen haavasta vuotikin vielä vähän verta suojaan. Pakko vielä sanoa, että saimme jälleen kerran hyvää palvelua HauMaussa. Ensi viikolla on sitten tikkien poiston aika.

Syömisen kanssa Bamsella on ollut ongelmia oikeastaan jo helmikuulta asti. Arvioisin ongelman alkaneen silloin, kun Bamse alkoi helmikuussa ontua ja jouduimme alkamaan käydä lyhyemmillä lenkeillä. Bamse siis syö kyllä välillä, mutta välillä se jättää osan ruoasta syömättä. Muutenkin se syö todella hitaasti.

Bamse syö Jahti & Vahti Junioria, mutta kokeilimme välissä myös Hau-Hau Champion kana-riisiä. Ruoka ei kuitenkaan vaikuttanut asiaan. Puruluut ja herkut Bamselle ovat kuitenkin maistuneet, ja koira on ollut oma itsensä. Näin ollen emme ole nähneet syytä huolestua. Ruokakuppi on Bamselle saatavilla noin vartin verran, joten ruokaa ei ole saatavilla koko ajan.

Tänään aamulla Bamse söi kuitenkin ruokansa aktivointilelusta, joka näkyy postauksen kuvasta. Illallakin ruokaa tarjottiin tästä pelistä, joskaan Bamse ei tuolloin halunnut syödä niin paljoa. Bamsea ei myöskään haitannut se, että imuroin lattialta varsi-imurilla murusia, joita se syödessään lattialle tiputteli.

Kaljukoiven kuulumisia

Bamse tosiaan on varsinainen kaljukoipi, kun melkein sen koko vasen takajalka on ajeltu kaljuksi viimeisimmän jalkaleikkauksen yhteydessä. Karvat eivät vielä olleet ehtineet kasvaa kunnolla takaisin joulukuisen leikkauksen jälkeen. Itse asiassa Bamsen hännän läheltä on vieläkin havaittavissa kohta, jossa sillä oli epiduraali joulukuussa. Karvat ovat vähän hitaammin kasvavaa sorttia.

Muuten Bamse on ollut oikein iloinen ja toimelias. Täysin oma itsensä. Kauluria se käyttää melko paljon, koska sillä olisi kova hinku nuolla jalkaansa. Ja tietysti öisin on pakko käyttää kauluria. Itse haava taas näyttää parantuneen siististi.

Tämä kuva on otettu naistenpäivänä eli ennen Bamsen leikkausta 

Bamse-parka vaikuttaa kyllästyneeltä. Ja onhan se tylsää, kun ei saa vielä liikkua niin paljon kuin olisi mukava liikkua. Onneksi on edes aktivointipelejä, joihin Bamse voi suunnata energiaansa. Bamse todellakin tykkää pelata aktivointipeleillä.

Koronatilanteesta johtuen tähän mennessä melkein kaikki kurssini ovat siirtyneet etäopetukseen. Käytännössä kaikki tapahtumatkin on peruttu tai siirretty. Onneksi kotona on sentään Bamse tuomassa iloa päiviimme.

Bamsen parhaat puolet

Energisyys. Bamsella on paljon energiaa ja se on aina valmiina toimimaan.

Iloisuus. Bamse on suurimman osan ajasta hyvin iloinen.

Oppivaisuus. Bamse on ollut nopea oppimaan erilaisia uusia temppuja. Täytyy vain itse keksiä, miten ne saadaan opetettua fiksusti.

Motivoitavuus. Bamsea on helppo motivoida nameilla. Se pitää myös leikkimistä.

Ihmisystävällisyys. Bamse pitää suurimmasta osasta ihmisiä ja rakastaa silityksiä ja rapsutuksia.

Toinen jalkaleikkaus

Eilen oli Bamsen toisen jalkaleikkauksen aika. Tällä kertaa poistettiin ne kolme naulaa, jotka Bamsen jalkaan joulukuisessa leikkauksessa laitettiin. Yleensä näitä nauloja ei tarvitse kuulemma poistaa, mutta nyt ne saattoivat kuitenkin vaivata Bamsea. Ontunut se ei ollut enää sen yhden muutaman viikon takaisen kerran jälkeen, mutta se on kuitenkin välillä seissyt hassun näköisesti. Ehkä syy on siinä, että leikatussa takajalassa on vähemmän lihasta kuin leikkaamattomassa takajalassa.

Eläinlääkärissä Bamse olisi ollut kovin kiinnostunut hajuista. Sen sijaan se ei olisi halunnut lainkaan lähteä eläinlääkärin matkaan sen jälkeen, kun rauhoitusaine oli laitettu. On se nyt kumma juttu, kun aina pitää mennä outoihin paikkoihin missä lähtee taju kankaalle ja sen jälkeen tulee vielä kummallinen olo. 

Eläinlääkäristä lähdin yliopistolle, koska leikkauksen arvioitu kesto oli pari tuntia. Viideltä eläinlääkäri soitti ja kertoi, että Bamse voitaisiin hakea kotiin kuudelta. Niinpä lähdin luennon jälkeen hakemaan Bamsea kotiin, jossa avopuolisoni laittoi Bamselle valmiiksi lämpimän makuupaikan.

Leikkaus oli mennyt kuulemma hyvin. Bamselta oli myös leikattu kynnet. Poika oli kuulemma ollut vähän unelias, kun sen oli annettu heräillä omaan tahtiinsa. Vähän ennen kotiuttamista sille oli kuulemma annettu hieman herätysruisketta.

Bamse vaikutti ihan iloiselta minut nähdessään, vaikka eihän se jaksanut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin maata. Kotonakin se lähinnä makoili. Saimme sen syömään ja annoimme sille myös vettä. Vähän myöhemmin kokeilimme, haluaako se etsiä nameja aktivointimatosta. Halusihan se, mutta se kävi makuulle maton päälle ja etsi nameja makuuasennossa. Annettiin Bamsen levätä lisää, kun se vaikutti siltä, ettei sitä enää kiinnostanut etsiä nameja.

Tänään aamulla Bamse alkoi jo olla oma itsensä. Pitkin yötä se oli yrittänyt nuolla jalkaansa. Se mm. nuoli jossain kohtaa kauluriaan ja kolhi kauluria milloin minnekin. Vähän jännitti, onnistuisiko se jotenkin ninjailemaan kuononsa leikatun jalan luo kaulurista huolimatta. 

Tikkien poisto on kahden viikon päästä tiistaina. Siihen asti Bamsea saa käyttää kevyillä hihnalenkeillä. Haavaa ei tietenkään saa nuolla ja jos haava menee likaiseksi, se tulee huuhdella ja taputtaa kuivaksi. Perjantaina saadaan ottaa haavan päällä oleva suoja pois. Jos se kastuu sitä ennen, pitää vaihtaa uusi tilalle. Kipulääkettä Bamse saa neljänä päivänä leikkauksen jälkeen.

Suunnitelmissa on myös haavan paranemisen jälkeen mennä fysioterapiaan heti, kun siihen saadaan lupa. Leikatun jalan lihakset on saatava kuntoon. Toivottavasti nyt tämän leikkauksen jälkeen ei enää tule mitään outoja ontumisjuttuja.

Murrosikäinen Pampula ja muita koirakuulumisia

Bamse on ollut viime aikoina oma energinen itsensä. Energiaa on oikeastaan vähän liikaakin, mutta se taitaa johtua lähinnä siitä, ettei Bamse ole nyt saanut juosta irrallaan. Tiistaina edessä on leikkaus, jossa polveen laitetut pinnat poistetaan. Toivottavasti tilanne helpottaa sen jälkeen. Aamuisin Bamse voisi tosin vähän hillitä energiaansa. Vielä marraskuussa se malttoi kiltisti nukkua, mutta nyt se haluaisi herätä riehumaan vähän turhan aikaisin.

Bamsen murrosikäkin on totisesti jatkunut. Bamse on kova pureskelemaan ja riehumaan, eikä ruoka meinaa aina maistua. Mahtaakohan pojalla olla tytöt mielessä... Hajut Bamsea ainakin kiinnostavat ulkona paljon enemmän kuin aiemmin. Se on myös alkanut merkkailla, vaikkei se vielä kovin monta kertaa olekaan jalkaa nostanut.

Alkuviikosta olin käymässä kotikotona, missä odotti vanha tuttu lauma. Netta oli oma haukkuvainen itsensä, eikä sillä ole ainakaan vielä alkanut ikä painaa. En myöskään huomannut siinä suurempia vanhenemisen merkkejä. Ehkä se on vähän haalistunut naamastaan jostain kohdasta, mutta ei siitä vanhaa saa tekemälläkään. Ja ikäähän neidille tulee huhtikuussa mittariin kokonaiset kymmenen vuotta.

Netalla on aiemmin ollut vähän ongelmia mahan kanssa ja lopulta selvisi, että vika taitaa olla haimassa. Erikoisruokavaliolla ja haimaentsyymillä tilanne saatiin kuitenkin hallintaan ja Netalla on takana pitkä hyvä jakso. Ruokakin on maistunut hyvin. Kuulemma silloin, kun sen maha oli sekaisin, sille ei oikein maistunut ruokakaan.

Miru täyttää ylihuomenna kymmenen vuotta ja siitä vanhenemisen on nähnyt ainakin parin vuoden ajan. Minusta tuntuu jopa siltä, että Miru vanheni hetkessä Vilkun kuoleman jälkeen. Miru on myös saanut kipulääkettä oletettuihin nivelkipuihin. Lääkkeen ansiosta se on ollut pirteämpi.