torstai 5. joulukuuta 2019

Kaikki tapahtuu yhtäkkiä, en ymmärrä

Bamsen jalkaleikkaus on tosiaan käynnistänyt päässä ajatusmyrskyn. Ensinnäkin on niin outoa, että vielä tiistaiaamuna kaikki oli hyvin. Sunnuntainen ontuminen oli loppunut ja edessä oli ainakin viikon mittainen hihnalenkkikuuri, jonka jälkeen kaiken piti palata ennalleen. En olisi todellakaan uskonut, että Bamsen jalka murtuu ja että keskiviikkona on leikkaus.

Mutta niin alkoi ontuminen. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään varmaa ja teki lähetteen ortopedille. Jalka paljastui murtuneeksi. Bamse jätettiin leikattavaksi. Kaikki tämä tapahtui yhden vuorokauden sisällä. Ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että apu on ollut lähellä.

Mieleen nousi kysymys: "Miksi?" Miksi Bamselle kävi näin? Mutta siihen emme koskaan saa vastausta. Elämä on epäreilua ja välillä käy näin. Ja asiatkin voisivat olla huonommin. Ainakin Bamse tulee kuntoon. Silti on vaikeaa hyväksyä, että tällainen tapaus tuli omalle kohdalle. 

Elämä on todella arvaamatonta. Koirien kanssa kaikkeen ei voi varautua, vaikka kuinka yrittäisi. Aina voi toki yrittää ajatella erilaisia vaihtoehtoja, mutta silti voi sattua yllättäviä tapauksia. Eihän kukaan koskaan odota, että tällainen sattuisi omalle kohdalle.

Tuntuu myös epäreilulta, että tällaista sattuu näin nuorelle koiralle. Edessä piti sunnuntaina määrätyn hihnalenkkikuurin jälkeen olla taas lenkkeilyjä metsässä. Bamsen piti päästä juoksemaan vapaana. Nyt siinä kestää pidempään. Ja vaikka tässä olisi voinut käydä pahemminkin, niin silti se totta kai harmittaa.

Mielessä on käynyt myös huoli. Oli piinallista odottaa Bamsea kotiin. Huoli oli läsnä jo tiistaina, jolloin Bamse alkoi liikkua kolmella jalalla. Toivoin vain, että ortopedillä selviäisi jotain ja että siellä ei selviäisi mitään kamalan vakavaa. Olin tosiaan ajatellut myös kinnervian mahdollisuutta, mutta kinner oli paikallaan. Eilen ortopedikin sanoi, että olisi rodun huomioon ottaen veikannut ensin kinnervikaa. 

Yhdenkään aiemman koiramme kohdalla ei ole käynyt mitään tällaista. On toki ollut kaikenlaista muuta, mutta keneltäkään ei ole ikinä murtunut jalkaa. Kai se sitten aina menee, että mitä enemmän koiria elämässä on, niin sitä enemmän kaikenlaista uutta tulee vastaan.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti