Reissu Joensuuhun ja paluu arkeen

Maanantaina suuntasimme kulkumme kohti rautatieasemaa ja Joensuuhun vievää IC-junaa. Edessä oli Bamsen ensimmäinen junamatka kaukoliikenteen junassa. Minulla oli jo aiempaa kokemusta koiran kanssa junalla matkustamisesta, koska olen Netan kanssa käyttänyt kaukoliikenteen junia. Netan kanssa se vain on sattunut menemään hyvin helposti, koska Netta suhtautuu matkustamiseen rauhallisesti ja rauhoittuu nopeasti lepäämään.

Bamsea olisi kiinnostanut oikeastaan kaikki, mitä vaunussa tapahtuu. Muut koirat olisivat olleet sen mielestä kivoja. Samoin konnarit. Syliin se sentään välillä rauhoittui, mutta muuten se sai rouskutella puruluita. Paluumatkalla Bamse nukkuikin jo sitten enemmän. Junamatkat menivät kuitenkin ihan hyvin varsinkin siihen nähden, miten nuori Bamse on. Kaksi ihmistä ja yksi pentu oli myös toimiva yhdistelmä, jos toinen omistajista halusi käydä esimerkiksi vessassa.

Kotikotona Bamse pääsikin tutustumaan muihin koiriin. Niitä ihmetytti hyvin paljon pieni pentu, joka halusi tutustua niihin. Bamse olikin oikein reipas, mutta se osasi myös kunnioittaa vanhempia koiria, eikä se yrittänyt esimerkiksi roikkua kenenkään hännässä. Netta varmaan muisti Bamsen vielä elokuulta.

Bamse ja Netta pääsivät myös käymään Kolilla. Sää vain oli sen verran sumuinen, ettei kamera kulkeutunut autoa pidemmälle. Bamsella oli hauskaa uusia hajuja ihmetellessä. Netalle Koli taas oli ennestään tuttu paikka.

Netta tuntui myös valtavan kokoiselta, kun on tottunut katselemaan pientä Bamsea. Tämän lisäksi Netan turkki näytti todella tummalta, vaikka näissä kuvissa se näyttää kyllä ihan samalta kuin elokuussakin. Liekö tuo sitten johtunut siitä, että Bamse on aika paljon vaaleampi kuin Netta.

Keskiviikkona palasimme Helsinkiin ja Bamsea nukuttikin kotona oikein makoisasti. Torstaina Bamse pääsikin taas leikkimään. Nämä leikkiteffailut ovat myös oiva tapa väsyttää Bamsea. Samalla se pääsee nauttimaan elämästään ja leikkimään muiden kanssa.

Bamse pieni harvahammas

Bamsella tuli tänään täyteen ikää tasan neljä kuukautta. Kävimme tänään Mustissa ja Mirrissä ja kun Bamse istui vaa'an päälle, näytti vaaka 5,55 kg. Ei siis liikuta nelikuisen Netan mitoissa (onneksi). Säkää en ole edes yrittänyt mitata.

Alkuviikosta olimme käymässä Pohjois-Karjalassa perheeni luona. Siitä kirjoitan myöhemmin tänne blogiin, koska haluan kirjoittaa erillisen postauksen siitä, miten matka meni. Kyseessähän oli Bamsen ensimmäinen matka kaukoliikenteen junassa.

Bamselta on lähtenyt nyt kaksi etuhammasta alhaalta. Ensimmäinen saatiin itse asiassa talteenkin. Yläetuhampaista osa vaikuttaisi myös heiluvilta. Katsotaan siis, millainen harvahammaspentu täällä pian asuu. Bamsen suusta näkee myös, että sille on alkanut puhjeta isompia hampaita, joiden paikalla ei ole maitohampaita ollut ollenkaan.

Sisäsiisteyden kannalta kaikki sujuu oikeastaan samalla tavalla kuin ennenkin. Vahinkojen määrä vaihtelee edelleen paljon päivän mukaan. Osa vahingoista osuu alustalle, osa ei. Bamsella on kuitenkin selvästi ollut ainakin välillä pyrkimys tehdä tarpeensa sisällä samaan paikkaan. Välillä se on käynyt pissaamassa paikkaan, jossa pissa-alusta on yleensä ollut, vaikkei se juuri sillä hetkellä siellä olisikaan.

Neljän kuukauden ikäinen Bamse on mainio kaveri. Kun olemme harjoitelleet ulkona luoksetuloa, on sekin sujunut viime aikoina aika kivasti. Uusia temppuja ei ole nyt tullut harjoiteltua, mutta pitää yrittää keksiä jotain. Odottamista harjoitellaan edelleen ruokakupin äärellä.

Kuva on otettu n. viikko sitten

Netta liioittelun mestarina

Todellinen tilanne: Omistaja saapuu ostosreissun jälkeen kotiin.
Netan versio: "Omg! En kestä! Olit poissa ainakin viikon!"

Todellinen tilanne: Netta on muutaman tunnin ajan yksin.
Netan versio: "Storytime, storytime, jouduin tekemään KAIKEN yksin ja tein ruokaakin!!"

Todellinen tilanne: Netta saa iltaruokansa.
Netan versio: "Mahtavaa, en ole nähnytkään ruokaa kymmeneen vuoteen!"
Omistajan huomautus: "Netta, sinä et ole edes kymmenvuotias..."

Todellinen tilanne: Netta ei saa ylimääräisiä herkkuja
Netan versio: "En ole syönyt MITÄÄN ainakaan vuoteen..."

Todellinen tilanne: Omistaja ei anna koiralle ylimääräisiä herkkuja.
Koiran versio: "En ole saanut ruokaa ainakaan vuoteen"

Todellinen tilanne: Omistaja saapuu pennun kanssa takaisin sisälle.
Netan versio: "Huh! Luulin jo että pentu on kidnapannut teidät!!"

Pampulan toinen rokotus

Tänään olikin Bamsen toisen rokotuksen aika. Eläinlääkärissä käytiin jälleen Vallilan Evidensiassa. Bamsen mielestä koko eläinlääkärireissu oli hauska, eikä se taaskaan huomannut rokotusta. Reipas pentu kaiken kaikkiaan. On hauskaa, että Bamse suhtautuu moniin asioihin iloisesti.

Bamse tosiaan yleensä tervehtii kaikkia ihmisiä reippaasti, mutta välillä sitäkin välillä jännittää. Arvelisin tämän johtuvan mm. tummasta vaatetuksesta tai siitä, jos Bamsea lähestytään ylhäältäpäin. Yleisesti ottaen se kuitenkin suhtautuu uusiin ihmisiin innokkaasti ja menee tervehtimään näitä reippaasti.

Painoa Bamsella on nyt 5,4 kg eli 1,4 kg tullut lisää viime rokotuksesta. Ensi viikolla Bamsella tulee täyteen tasan neljä kuukautta, joten haluan silloin puhtaasti oman mielenkiintoni vuoksi punnita Bamsen. Viikoissa laskettunahan Bamsella tuli 16 viikkoa täyteen keskiviikkona. 

Pennun paino neljän kuukauden iässä kiinnostaa minua, sillä kuten aiemmin kirjoitin, minulla on tiedossa Netan koko siinä iässä. Se painoi jo 7 kg. Totta kai kaikki on melkoista arvuuttelua, mutta uskon Bamsen jäävän Nettaa pienemmäksi. 

Itse jää usein siihen harhaluuloon, ettei pentu kasvaisi ollenkaan, kun sitä tuijottelee joka päivä. Muut taas sanovat aina, että Bamse on kasvanut. Kuvistakin näkee, että pikkupentu on vaihtunut herra koipeliiniin. Saas nähdä, milloin pehmoinen pentukarva alkaa vaihtua aikuiskarvaan. Selässähän Bamsella kasvaa jo vähän aikuiskarvahaituvia.

Hampaiden vaihtumisen suhteen emme ole huomanneet mitään erikoista. Eläinlääkärin mukaan kulmahampaat eivät ainakaan ole vielä vaihtuneet. Purenta tosin on kuulemma hyvä. Ei tässä taida auttaa kuin odottaa. Bamsenkin olo varmasti helpottuu, kun hampaat ovat vaihtuneet, eikä tarvitse purra kaikkea.

Nikertäjänakertajan elämää

Bamse aka Nikertäjänakertaja on viime aikoina päässyt leikkimään muiden koirien kanssa. Tiistaina sitä tosin jostain syystä taisi jännittää Mustin ja Mirrin pentutreffeistä, sillä se ei lähtenytkään leikkimään. Tai sitten se kulutti kaiken energiansa siinä vaiheessa, kun vilkkaat pennut leikkivät. Silloin Bamse nimittäin oli kovin kiinnostunut seuraamaan muiden leikkejä.

Kaikkea on Bamsen mielestä mahdottoman kiva nakertaa. Ja sukat se löytää kaikkialta. Rouheluut katoavat Bamsen mahaan parissa sekunnissa ja muutenkin se on alkanut saada paremmin puruluita syödyksi.

Yksinolo on sujunut edelleen hyvin. Ainakaan naapurit eivät ole sanoneet mitään, joten Bamse on oletetusti hiljaa silloin. Välillä se tosin on repinyt kirjahyllyä suojaavaa pahvia. Sisäsiisteysopetuskin on edennyt ihan kivasti. Yhtenä päivänä ei tapahtunut yhtään vahinkoa sisälle. Toki edelleen on päiviä, jolloin vahinkoja sattuu enemmän, mutta on myös ollut hienoa huomata, että Bamse jaksaa jo pidättää paremmin.

Iloiset koirat – Bamsen ja Vilkun yhtäläisyydet

Bamse on ollut meillä ensi viikolla kaksi kuukautta. Olen huomannut siinä joitakin samoja piirteitä kuin reilu vuosi sitten edesmenneessä Vilkku-koirassamme. Sekarotuisessa Vilkussa oli suomenajokoiraa ja jämtlanninpystykorvaa, joten rotuominaisuuksista ei ole kyse.

Taustatietona haluaisin kertoa, että Vilkku oli äärimmäisen iloinen koira. Maailman iloisin koira. Niin kirjoitin vanhaan blogiimme kerran. Vilkku heilutti aina häntäänsä ja oli aina valmis ottamaan vastaan rapsutuksia. Se rakasti ihmisiä ja nautti saamastaan huomiosta. Se olisi halunnut heiluttaa häntää jopa silloin, kun sen häntä oli vesihännän vuoksi kipeänä.

Mitä samaa Bamsessa ja Vilkussa sitten on? Ensimmäisenä mieleeni tulee juuri se ilo. Myös Bamse on todella iloinen ja heiluttaa usein häntäänsä. Ulkonakin se liikkuu yleensä häntä heiluen. Vilkun tavoin sekin rakastaa ihmisiä ja huomiota.

Vilkku oppi muistaakseni nopeasti antamaan tassua. Sillä oli myös kyljellä maatessaan tapana automaattisesti nostaa etutassu ihmisen käden päälle, jos sitä esimerkiksi silitti. Myös Bamse on aikamoinen "tassuttelija". Se oppi tassun antamisen helposti ja usein se etenee ikään kuin etutassuillaan maata läpsien. 

Vilkku otettiin pentuna sänkyyn nukkumaan, kun se alkoi vinkua. Siihen se sitten rauhoittui. Bamsen kohdalla on sama juttu. Välillä aamuisin se haluaisi alkaa leikkiä vähän turhan aikaisin, mutta se rauhoittuu pian, kun se nostetaan sänkyyn. 

Jonkun mielestä tämä kaikki vaikuttaa ehkä kuvitellulta, mutta minusta on ollut hauska huomata Bamsen ja Vilkun yhtäläisyyksiä. On todella harmi, ettei Bamse koskaan saanut tavata Vilkkua. Vilkku kun rakasti pentuja. 

Iso poika jo

Viimeisimmässä punnituksessa Bamse painoi 4,9 kg. Keskiviikkona sillä tulee täyteen 15 viikkoa. Ensi viikolla on jo seuraavat rokotukset. Olen aiemmin yrittänyt ihan oman mielenkiintoni vuoksi selvittää, mikä muiden pentujen koko on suunnilleen samassa iässä ollut ja minkä kokoisia niistä on aikuisina tullut. Bamsen säkää ei tosin ole tullut mitattua, koska en luota kotimittaustuloksiini.

Netan ollessa n. neljän kuukauden ikäinen kirjoitin vanhaan blogiimme, että Netta painoi seitsemän kiloa ja säkäkorkeuskin oli yli 35 cm. Saavutettuaan aikuisiän Netta oli säkäkorkeudeltaan 42 cm korkuinen ja painoltaankin n. 10-12 kg. Ei Bamse ainakaan vielä vaikuttaisi kulkevan Netan jalanjäljissä, mutta toisaalta shelttien kohdalla on muutenkin käynyt selväksi, että kokoa on hankala ennustaa. Jäämme siis jännittämään, minkä kokoinen Bamsesta kasvaa.

Välillä vieläkin tuntuu, ettei Bamse ole kasvanut ollenkaan. Kuvista kuitenkin näkee, että onhan se kasvanut koko ajan. Avopuolisoni sanoin se alkaa näyttää entistä enemmän oikealta koiralta ja vähemmän pennulta. Ja onhan se totta, että Bamse oli meille tullessaan hieman erinäköinen. Ja paljon varovaisemman oloinen.

En enää muista, missä vaiheessa Bamse oppi hyppäämään sohvalle. Siitä on jo pidemmän aikaa. Viime viikolla se oppi kuitenkin hyppäämään sängylle. Sänky on sen verran korkea, ettei olisi uskonut Bamsen niin nopeasti oppivan hyppäämään sinne. Toisaalta hyppiminen vaikuttaa olevan sille muutenkin niin mieluisaa, että välillä voisi luulla sen mieltävän itsensä kenguruksi. Onneksi esimerkiksi sohvalle hyppimistä voi kuitenkin rajoittaa, eikä Bamse (vielä) kamalan usein sängyllekään hyppää.

Leikkitreffit ovat osoittaneet Bamsen pitävän muista koirista. Olimme viime viikolla Peten Koiratarvikkeessa ja Bamse olisi halunnut leikkiä irlanninsusikoiran kanssa. Koirien lisäksi Bamsen mielestä ihmiset ovat hirmuisen kivoja, ja se lähestyy yleensä iloisesti myös vieraita ihmisiä.

Olen yrittänyt tarkkailla Bamsen hampaiden vaihtumista, mutta vielä en ole huomannut mitään merkittävää. Alaetuhampaiden kaksi keskimmäistä hammasta näyttävät muita alaetuhampaita pienemmiltä, mutta niin oli näköjään kuvien perusteella jo syyskuussa. En ole myöskään huomannut, että Bamselta olisi pudonnut hampaita jossain vaiheessa. Tiedän koirien usein nielevän hampaat, mutta en ole huomannut hammasrivistössä vielä aukkojakaan.

Toisaalta en muista, huomasinko mitään aukkoja Netankaan hampaiden vaihtuessa. Netaltahan piti käydä eläinlääkärissä poistattamassa ylhäältä maitokulmahampaat, kun ne eivät lähteneet itsestään, vaikka uudet hampaat jatkoivat kasvuaan. Pitää siis seurata, joudutaanko Bamsen kanssa samaan tilanteeseen.

Sisäsiisteysopetus

Pennun kanssa saa todellakin muistaa, että kaikki alkaa nollasta. Näin on myös sisäsiisteysopetuksen kanssa. Yhtäkkiä elämään kuuluukin pennun tarkkailu, mahdollisten vahinkojen siivoaminen, pissa-alustojen vaihtaminen ja ulkona ravaaminen. Ja sama meno vain jatkuu.

Bamsenkin kohdalla sisäsiisteysopetus alkoi heti pennun saavuttua kotiin. Pentu kainaloon ja pihalle aina kun se oli syönyt, juonut, leikkinyt tai juuri herännyt. Nyt Bamse jaksaa jo pidätellä vähän paremmin, vaikka vahinkoja sattuukin välillä. Eihän tämän ikäinen pentukaan pysty loputtomiin pidättämään.

Viime aikoina Bamse on tehnyt sisällä tarpeensa pääsääntöisesti pissa-alustoille. Kakkoja se harvemmin tekee sisälle, mutta pissoja saattaa tulla. Välillä on myös niitä päiviä, jolloin vahinkoja sattuu enemmän kuin muina päivinä.

Sisäsiisteysopetus kuulostaa teoriassa yksinkertaiselta. Aina pennun lukeminen ei kuitenkaan ole niin helppoa. Joskus vahinko sattuu juuri sillä hetkellä, kun olisi ollut aikeissa viedä pennun ulos. Ja joskus vahinko tapahtuu, vaikka pentu olisi vain hetki sitten ollut ulkona. Aina ei siis voi ennakoida kaikkea, vaikka kuinka yrittääkin tehdä niin.

Bamsella vahinkoja sattuu eniten sen ollessa yksin, mikä on ymmärrettävää, koska eihän se jaksa vielä hirveän kauaa pidättää. Kotona ollessamme vahinkoja sattuu välillä riehuhepuleiden yhteydessä juuri niissä mainitsemissani tilanteissa, joissa olemme hetki sitten olleet ulkona.

Harjoitukset siis jatkuvat. On kuitenkin ilo huomata, ettei ulkona tarvitse juosta enää yhtä tiheästi kuin kuukausi sitten. On myös öitä, jolloin vahinkoja ei satu sisälle ollenkaan. Jos herään kesken unieni, lähden yleensä käyttämään Bamsea ulkona. Näin siis siihen asti, että se jaksaa pidättää pidempään.

Pentukurssi, osa 4: Ohitukset

Torstaina oli Bamsen pentukurssin viimeinen kerta. Meneepä aika nopeasti! Viimeisellä kerralla harjoiteltiin ensin rauhallista katsomista, jossa koira palkitaan siitä, kun se katsoo esimerkiksi toista koiraa rauhallisesti. Harjoiteltiin myös ohituksia niin, että yksi kerrallaan menimme muiden koirien ohi. Bamsea tämä innosti kovasti. Harjoittelimme samalla käsikosketusta ja Bamse löysi taas sisäisen kengurunsa.

Kurssin päätteeksi pennut pääsivät vielä leikkimään. Nyt on sitten Bamsen ensimmäinen kurssi taputeltu. Pitääkin pitää silmät auki tulevien kurssien osalta. Meiltä lähtee myös iso kiitos Koirakoulu Ilolle tästä pentukurssista. Oli mukavaa palautella mieleen koiraharrastuksen kiemuroita ja saada uutta näkökulmaa pennun kouluttamiseen.