Loppuvuoden kuvasaalis ja sekalaisia kuulumisia

Tähän postaukseen olen kerännyt loka- ja joulukuussa ottamiani valokuvia. Kamera on viime aikoina jäänyt harmittavan vähälle käytölle, joskin kännykällä otan kuvia usein sitten senkin edestä. En myöskään tiedä, mitä osan kuvista laadulle kävi siinä vaiheessa, kun siirsin ne nettiin.

Viime kuulumispostauksesta jäi uupumaan se, että Pandalta poistettiin viikko sitten viimeinen maitokulmahammas. Kaikki muut maitohampaat irtosivat itsestään kiltisti, mutta ylämaitokulmahampaat tuntuivat olevan tiukassa, vaikka pysyvät hampaat olivat jo alkaneet kasvaa. Pian ajan varaamisen jälkeen vasen maitokulmuri lähtikin irti itsestään, mutta oikean kohdalla ei käynyt niin.

Hammas poistettiin HauMaussa, ja operaatio oli hyvin nopea. Vein Bamsen eläinlääkäriin aamukahdeksalta, ja jo ennen kymmentä sain soiton, että Pandaa voidaan tulla hakemaan. Hampaanpoiston jälkeen ohjeena oli viikon ajan syöttää pehmeää ruokaa ja käyttää Pandalle suuvettä. Tikit ovat itsestään sulavat, joten niitä ei tarvitse poistaa erikseen.

Pandan jalan suhteen on edelleen konsultoitu eläinlääkäriä, koska ruvesta huolimatta metallilevy tuntuu hieman näkyvän. Ilmeisesti metallilevy hankaa ihoa niin, ettei se suostu paranemaan. Varasimme eläinlääkärin kanssa Pandalle tammikuulle ajan, jolloin otetaan toiset kontrolliröntgenet ja samalla poistetaan tämä metallilevy. Kunhan se haava sitten paranee, päästään palaamaan kuntoutusasioiden ääreen.

Bamse on ollut oma itsensä. Siitä on vain tullut mahdottoman ahne, ja sitä kiinnostaisi syödä kaikki syötäväksi kelpaava. Tämä on huima muutos, kun mietitään, miten ennen helmikuista kastraatiota Bamse oli todella huono syömään.

Myös Netta voi hyvin. Kuuloaisti vaikuttaa toimivan hyvin. Syyskuussa eläinlääkärissä sanottiin, että Netalla on silmissä samentumia, jotka ovat tuossa iässä normaaleja. Ja kieltämättä Netan silmät eivät näytä niin kirkkailta kuin Bamsen. Ruoka Netalle kuitenkin maistuu, enkä oikein osaa nähdä siinä vanhuutta, vaikka se täyttääkin keväällä jo 12 vuotta.

Syksyn suuri kuulumispostaus

Koska kuulumisia on blogiin päivitetty viimeksi syyskuussa, on vihdoin aika korjata tämä tilanne. Mitä syksyllä tapahtuikaan? Mitä teimme ja missä kävimme? Kuka matkusti ja minne? Tässä postauksessa saamme selvyyden siihen. Postausta kuvittavat syksyn kuvat, joiden ohessa on myös kuvatekstit.

Panda eli syksyllä parasta pentuaikaansa. Se osallistui syyskuussa esimerkiksi fuksiaisiin, mikä taisi silloin jäädä mainitsematta. Totuttelimme myös eri kulkuneuvoihin. Panda tuntui keräävän huomiota, ja usein ihmiset hymyilivät sen nähdessään.

Panda pääsi paitsi kaupunkikävelylle myös retkelle Vallisaareen. Se oli melko tuulinen päivä, joten Panda sai käyttää Bamsen vanhaa, tuolloin sille vielä liian isoa neulepaitaa. Matkalla mukana oli myös Pandan kantoreppu, jossa Panda myöhemmin lepäili kahvilassa lounastamisen aikana.

Panda Havis Amandan luona | Panda Helsinki Biennaalilla

Panda Vallisaaressa

Bamse pääsi nauttimaan ajasta ja lenkeistä myös ilman Pandaa. Kävimme Uutelan ulkoilualueella, mutta siitä unohdin laittaa kuvat tähän postaukseen. Bamse on myös saanut harjoitella vierellä kulkemista edelleen, koska välillä meininki on melkoista sähläämistä sen innostuessa.

Bamse heijastinvarusteissaan | Bamse rantakalliolla

Panda kävi pentukurssin Käpylässä Koirakoulu Ilossa. Pääsimme tosin käymään vain kolmella kerralla neljästä, koska yhdellä viikolla Bamsella oli kennelyskäoireita, enkä halunnut leikkiä asian kanssa. Leikkitreffeillä Panda taisi päästä käymään kerran, koska toinen kerta piti myös peruuttaa tuon kennelyskähomman takia.

Pentukurssin viimeisellä kerralla kaikki pennut saivat leikkiä keskenään, ja Pandakin oli kiinnostunut osallistumaan. Aiemmin se oli mm. saanut pelata älypeliä, koska muut olivat hieman isompia. Leikkitreffeillä sitä puolestaan ujostutti. Ihan harmittaa, ettemme töideni takia päässeet osallistumaan leikkitreffeille useammin. Bamsen kanssa ne olivat niin kiva tapahtuma.

Panda pentukoulussa | Syksyn alkua

Bamse ja Panda hioutuivat tiiviiksi puuhakaksikoksi. On kyllä ollut ihanaa, kun niistä on ollut seuraa toisilleen. Samalla on ollut hauska nähdä, miten erilaisia ne ovat keskenään. Bamse on aina menossa ja tuntuu sähläävän. Panda taas vaikuttaa skarpimmalta.

Panda ja Bamse

Bamse ja Panda kivellä | Panda ja Bamse rantakalliolla

Lokakuussa Bamse kävi ottamassa kennelyskärokotteen, ja Panda kävi ottamassa toisen rokotteensa. Se meni kivasti. Vähätpä silloin tiedettiin, että myöhemmin tänä vuonna juostaisiin eläinlääkärissä ihan urakalla. Silloin ajatus oli, että seuraava kerta olisi varmaan terveystarkastusten aikaan.

Panda lehtien päällä | Panda pentukurssilla

Panda ja Bamse Vuosaarenhuipulla | Bamse matkalla pois Vuosaarenhuipulta

Panda pentukurssilla | Pandan toisen rokotuksen aika

Marraskuussa lähdin Pandan kanssa käymään kotikotonani Pohjois-Karjalassa. Netta ja puudeli Muru eivät olleet ollenkaan vakuuttuneita Pandasta, mutta vanhempieni uusi sileäkarvainen collie Venna oli innoissaan Pandasta. Pandalla ja Vennalla on ikäeroa vain viiden päivän verran, ja niiden leikit osuivat hyvin yhteen.

Kaksikko leikkikin riemukkaasti, eikä kokoerokaan haitannut. Nythän Venna on kasvanut hurjasti ja on jo Nettaakin isompi. Saapa nähdä, miten kaverukset reagoivat tavatessaan ensi kerran. Puhumattakaan Netan reaktiosta... Netta on nimittäin nyt täällä Helsingissä meidän kanssamme.

Panda junassa matkalla Joensuuhun | Panda ja Venna

Panda ja Netta junassa | Netta lepäilemässä sohvalla

Elämä kolmen koiran kanssa on sujunut hyvin. Netta toki on oikein helppo ja sopeutuvainen koira. Välillä se tosin yrittää pomottaa muita. Kerran se myös joutui tappeluun Bamsen kanssa yrittäessään mennä Bamsen kupille. Bamse ärähti ja show oli valmis. Pandan kanssahan Bamse on oppinut puolustamaan omaa ruokaansa.

Netta kävi marraskuussa eläinlääkärissä taas vaihteeksi silmätulehduksen takia. En tiedä mikä siinä on, että sen pitää täällä saada silmätulehduksia. Sama juttu alkuvuodesta ja viime vuonna syksyllä. Tällä kertaa eläinlääkäri myös havaitsi yhden hampaan murtuneen. Netta joutuneekin taas hammashoitoon. Alkuvuodestahan siltä poistettiin yksi katkennut etuhammas, jonka takia se lopetti jopa syömisen. Viime vuonna sillä taas oli katkenneen hampaan takia poskessa patti, jota ehdin luulla jo joksikin kasvaimeksi. Onneksi Netta on muuten pysynyt hyvässä kunnossa, koska sillä alkaa jo olla ikää. Sehän on yksitoista ja puoli vuotta vanha.

Panda prinsessasängyssä | Koirat lenkillä

Kokous?

Panda tuntuu varsin pikkuruiselta Bamseen ja Nettaan verrattuna. Vajaan puolen vuoden iässä kotimittaus antoi säkäkorkeudeksi 34 cm. Paino on viimeisten eläinlääkärikäyntien ajan vaihdellut 4,5 ja 4,85 kg välillä. Näyttäisi siis siltä, että Panda jää rotumääritelmän asettamien kokovaatimusten mukaiseksi.

Bamse painoi leikkauksensa aikaan 7 kg, nyt se taitaa painaa 10 kg eli on suht samankokoinen kuin Netta. Netta on n. 42 cm korkea ja Bamsella korkeutta on hieman vähemmän. Ei siis ihme, että Panda tuntuu pikkuruiselta näihin kahteen isoon verrattuna. Vanhan blogin tietojen mukaan Netta oli jo neljän kuukauden iässä isompi kuin Panda nyt. Aika saa tosin näyttää, minkä kokoiseksi Panda jää. Korvat sillä ovat alun glyserolin käytön jälkeen nousseet pystyyn.

Panda isojen koirien välissä | Prinsessasänky kallellaan

Pandan jalkakuulumisia

Pandan jalkaleikkauksesta on aikaa jo melkein neljä viikkoa, ja nyt on aika pureutua siihen liittyviin asioihin. Pandan murtunut jalka tosiaan leikattiin 29.11. Espoossa Urheilukoiraklinikalla, josta olemmekin saaneet erinomaista palvelua. Tuolloin leikkauksessa jalkaan laitettiin pienet metallilevyt murtumien tueksi. Nämä levyt voidaan myöhemmin tarvittaessa poistaa.

Leikkauksen jälkeen Panda olikin hyvin väsynyt ja hieman sekava lääkityksensä vuoksi. Sillä oli kyljessä kipulaastari, joka saatiin poistaa leikkausviikon lauantaina (4.12.). Kipulaastari oli hyvin tiukassa ja sen poistamisessa menikin aikaa. Tämän lisäksi Panda sai Loxicom-kipulääkettä kahden viikon ajan.

Jalassa oli lasta aina tikkien poistoon asti. Lastan ympärillä oli käärö, joka piti lastan ja haavan suojassa. Käärö piti suojata kastumiselta, joten ulkoillessa Pandalle laitettiin (vinkin mukaisesti) lasten kurarukkanen jalkaan. Onneksi kurarukkasia sai melko edullisesti Prismasta. Piti vain ostaa kaikista pienin koko.

Lasta vaihdettiin neljä kertaa (1.12., 3.12., 8.12. ja 10.12.). Samalla tarkastettiin, miten haava voi. Kun leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa (13.12.), tikit ja lasta poistettiin. Jalkaan jäi vielä tassuside, koska haava oli hieman auki. Tikkienpoistoviikolla jalasta otettiin myös ensimmäiset kontrolliröntgenet (15.12.), jotka saatiin onneksi otettua ilman rauhoittamista. Röntgenkuvien perusteella luutuminen oli hyvässä vauhdissa.

Ensimmäisen kontrolliröntgen kerran kävimme vielä kaksi kertaa (17.12. ja 20.12.) Urheilukoiraklinikalla, jossa haava puhdistettiin ja side vaihdettiin. Viimeisellä haavanpuhdistuskerralla saimme luvan ottaa 23.12. tai 24.12. siteen pois, kunhan laittaisimme eläinlääkärille kuvan haavasta. Nyt haava on suojattu vielä siteellä, jotta Panda ei pääse nuolemaan sitä.

Toisen kontrolliröntgenen aika on tammikuun puolella. Silloin ilmeisesti nähdään, miten luutuminen on jatkanut (ja jalan pitäisi kaiketi olla silloin luutunut). Sen jälkeen on aika alkaa kuntouttaa Pandaa. Kuntoutukseen suositeltiin leikkauksen jälkeen allasterapiaa Urheilukoiraklinikalla, joten menemme sitten mitä luultavimmin sinne.

Tällä hetkellä Panda voi oikein hyvin ja on oma pirteä itsensä. Viimeinen kuukausi on ollut melko hullua aikaa. Kuukausi sitten kaikki oli vielä ihan normaalisti, mutta yhdessä hetkessä kaikki muuttui. Tuntui sanoin kuvaamattoman epäreilulta, että myös Pandan jalka murtui. Bamsen jalka murtui melkein päivälleen saman ikäisenä, ja kyseessä oli jopa sama jalka. Murtuma vain oli eri kohdassa, emmekä vieläkään tiedä Bamsen murtuman syytä. Olen tosin miettinyt, olisiko Bamsen jalassa näkynyt jo jonkinlaista murtumaa, jos sillä olisi aikanaan päivystyksessä otettu röntgenet. Sehän silloin ontui hieman jalkaansa, mutta ei tehnyt niin enää päivystyksessä.

Kirjoitin edellisessä postauksessa myös siitä, että Pandan kohdalla lohduttaa tieto siitä, että tiedämme mitä tapahtui. Se on totta. Tuntuu kuitenkin kamalalta, miten huono tuuri voi olla. Ja miten monella tapaa voi tapahtua kaikenlaista, mihin ei voi ehkä koskaan varautua. Pääasia on kuitenkin se, että Panda on nyt parantumassa. Reipas pieni potilas.

Onneksi olemme siinä etuoikeutetussa asemassa, että asumme pääkaupunkiseudulla. Vaikka matka Espooseen tuntuu välillä pitkältä, emme kuitenkaan ole pitkän matkan päässä hyvästä hoidosta. Täällä on monia osaavia eläinlääkäreitä, ja Panda onkin saanut erinomaisen hyvää hoitoa.