Iloiset koirat – Bamsen ja Vilkun yhtäläisyydet

Bamse on ollut meillä ensi viikolla kaksi kuukautta. Olen huomannut siinä joitakin samoja piirteitä kuin reilu vuosi sitten edesmenneessä Vilkku-koirassamme. Sekarotuisessa Vilkussa oli suomenajokoiraa ja jämtlanninpystykorvaa, joten rotuominaisuuksista ei ole kyse.

Taustatietona haluaisin kertoa, että Vilkku oli äärimmäisen iloinen koira. Maailman iloisin koira. Niin kirjoitin vanhaan blogiimme kerran. Vilkku heilutti aina häntäänsä ja oli aina valmis ottamaan vastaan rapsutuksia. Se rakasti ihmisiä ja nautti saamastaan huomiosta. Se olisi halunnut heiluttaa häntää jopa silloin, kun sen häntä oli vesihännän vuoksi kipeänä.

Mitä samaa Bamsessa ja Vilkussa sitten on? Ensimmäisenä mieleeni tulee juuri se ilo. Myös Bamse on todella iloinen ja heiluttaa usein häntäänsä. Ulkonakin se liikkuu yleensä häntä heiluen. Vilkun tavoin sekin rakastaa ihmisiä ja huomiota.

Vilkku oppi muistaakseni nopeasti antamaan tassua. Sillä oli myös kyljellä maatessaan tapana automaattisesti nostaa etutassu ihmisen käden päälle, jos sitä esimerkiksi silitti. Myös Bamse on aikamoinen "tassuttelija". Se oppi tassun antamisen helposti ja usein se etenee ikään kuin etutassuillaan maata läpsien. 

Vilkku otettiin pentuna sänkyyn nukkumaan, kun se alkoi vinkua. Siihen se sitten rauhoittui. Bamsen kohdalla on sama juttu. Välillä aamuisin se haluaisi alkaa leikkiä vähän turhan aikaisin, mutta se rauhoittuu pian, kun se nostetaan sänkyyn. 

Jonkun mielestä tämä kaikki vaikuttaa ehkä kuvitellulta, mutta minusta on ollut hauska huomata Bamsen ja Vilkun yhtäläisyyksiä. On todella harmi, ettei Bamse koskaan saanut tavata Vilkkua. Vilkku kun rakasti pentuja.