Elo- ja syyskuun vaiheessa suuntasin poikaystäväni ja Bamsen kanssa käymään kotikotonani. Muut koirat olivat selvästi hämillään Bamsesta, jota ne eivät olleet nähneet tammikuun jälkeen. Silloin Bamse oli vielä pentu, mutta nyt se on aikuinen (ei tosin henkisesti). Villakoira Muru oli erityisen hämmentynyt ja keskittyi välttelemään Bamsea. Miruakaan Bamsen ei kannattanut lähestyä. Netta puolestaan sieti Bamsea parhaiten. Bamse ei kuitenkaan lannistunut, vaan keskittyi Netan liehittelyyn. Se oli kuitenkin tuloksetonta.
Kotiinpaluupäivänä oli tuomionpäivä. Nimittäin Bamsen terveystarkastukset, jotka hoidettiin tosiaan Joensuussa. Tarkastus alkoi silmäpeilauksella. Yksi ylimääräinen ripsi, muuten ei mitään. Polvet ja sydän kunnossa. Sitten rauhoitus ja röntgeniin. Pääsin eläinlääkärin kanssa katsomaan Bamsen kuvat. Lonkat siistit, samoin kyynärät, selässä ei ylimääräisiä nikamia.
Silmälausuntotulosta lukuun ottamatta kaikki ovatkin tulleet jo KoiraNettiin. Polvet 0/0, ei sydämen sivuääniä. Selässä nikamien epämuotoisuus VA0 eli normaali, välimuotoinen lanne-ristinikama LTV1 eli "jakautunut ristiluun keskiharjanne tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne". Tästä aion vielä kysyä, onko se nimenomaan tuo jakautunut ristiluun keskiharjanne. Netalla nimittäin on selästä sama lausunto, eikä kyse tosiaan ole mistään vakavasta (eipä siinä kai muuten lukisikaan "lievästi normaalista poikkeava").
Lonkka- ja kyynärtulokset tulivat tänään KoiraNettiin. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Olemme suunnattoman helpottuneita näistä tuloksista. Jännitin Bamsen terveystarkastuksia paljon ja mietin, että onkohan luustossa jokin pielessä, kun koira on muuten niin kiva. Onneksi ei ollut!
Lähtiessämme kotiin Helsinkiin nappasimme myös Netan mukaamme. Netta on kyllä mahdottoman mukava matkakumppani. Se matkustaa eri kulkuvälineissä rauhallisesti ja pari vuotta sitten se suoriutui erinomaisesti junamatkasta, jonka aikana juna oli lopulta kaksi ja puoli tuntia myöhässä perillä.
Täälläkin Bamse on liehitellyt Nettaa nuolemalla sen korvia, silmiä ja naamaa. Epäilen, että tämä asia johti Netalla sidekalvon tulehdukseen. Netan silmä alkoi rähmiä alkuviikosta ja keskiviikkona kävin Netan kanssa eläinlääkärissä. Tutkimus tosin epäilytti Nettaa jonkin verran. Mukaan saimme silmätipat, jotka on onneksi ollut helppo antaa Netalle.
Syyskuun ensimmäisenä perjantaina osallistuimme koirien kanssa ainejärjestömme fuksiaisiin. Bamsehan oli siellä myös viime vuonna. Bamse olikin kiinnostunut hakemaan rapsutuksia fukseilta, ja jopa Netta tunki hakemaan rapsutuksia. Muuten Netta suhtautui tilanteeseen rauhallisesti.
On mielenkiintoista elää kahden koiran kanssa. Varsinkin kun Netan ja Bamsen välillä on paljon eroavaisuuksia. Toki osa näistä selittyy iällä, Bamsehan on vasta vuoden siinä missä Netta on jo kymmenen vuotta vanha. Toinen selittävä seikka on se, että Bamsen kanssa on ollut paremmat mahdollisuudet sosiaalistamiseen.
Netta ei välitä muista koirista tippaakaan, kun Bamse taas rakastaa muita koiria. Bamse saattaa pelätä eri asioita, kuten ihmisten kantamuksia. Tällöin se alkaa herkästi haukkua ja perääntyä. Kun kotiin saapui uusi työtuoli laatikossa, laatikko oli Bamsesta todella epäilyttävä ja pelottava. Pyysinkin Bamsea haistelemaan laatikkoa ja tuolia kasatessani rohkaisin Bamsea tulemaan lähemmäksi ja tarjosin sille herkkuja palkkioksi.
Bamsen ruokahalu on kasvanut Netan tultua ja se syökin aiempaa vauhdikkaammin. Yksin ollessaanhan Bamse saattaa syödä hitaasti. Ennen Netan tuloa se oli tosin jo pidemmän aikaa syönyt kaiken, eikä jättänyt osaa kuppiin. Netan kanssa Bamsella onkin syytä olla tarkkana, koska syömättä jäävät nappulat päätyisivät varmasti Netan mahaan.
Netta on nimittäin kamalan ahne. Jos lattialle jää avonainen namipurkki, se menee rohkeasti syömään nameja. Bamse ei ole samalla tavalla ahne, vaikka se herkuista pitääkin. Mutta Netta nyt onkin aina ollut aikamoinen herkkusuu.
On mielenkiintoista nähdä, miten Bamsen ruokailut jatkuvat sitten kun Netta palaa omaan kotiinsa. Tänä syksynä tulee muuten kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun tein päätöksen, että Netan on parempi asua vanhempieni luona. Aluksihan toivoin sen sopeutuvan kerrostaloelämään, mutta niin ei sitten käynytkään. Onneksi Netta on voinut kuitenkin vierailla luonamme.
