Syy viimeaikaiselle blogihiljaisuudelle on ollut se, ettei elämässämme ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista. Bamse on kesän jälkeen päässyt taas tottumaan siihen, että se ei ole melkein koskaan yksin. Kerran juttelin opiskelukavereideni kanssa Zoomissa yhdestä ryhmätyöjutusta, ja Bamse pamautti taustalla jumppapallon avulla vaatekaapin liukuoven auki. On varmaa, että Bamse ei ole samassa huoneessa sinä päivänä kun esittelen graduni...
Marrskuun lopulla Bamse kävi eläinlääkärissä syöntiongelmien takia. Bamse ei ollut noin viikkoon syönyt kunnolla, minkä vuoksi se myös oksensi yhdestä kolmeen kertaa päivässä. Mitään erikoisempaa syytä ongelmaan ei löytynyt, mutta eläinlääkäri arveli Bamsen vatsan olevan ärtynyt. Niinpä Bamse sai hetkeksi vatsansuojalääkettä ja pahoinvointilääkettä. Sittemmin Bamse on syönyt vähän vaihtelevasti.
Tällä viikolla olemme myös huomanneet Bamsen aivastelevan ja pärskyvän. Eilisestä alkaen on myös ollut reverse sneezingiä. Minulle nousi epäilys nenäpunkista, joten varasin Bamselle maanantaiksi ajan eläinlääkäriin. Nenäpunkkia osasin alkaa epäillä, koska Netalla, Mirulla ja edesmenneellä Vilkulla oli yhdeksän vuotta sitten nenäpunkki.
Noin muuten mitään erikoista ei ole tapahtunut. Etälaumasta voisin mainita sen verran, että Netalta on poistettu poskipatin aiheuttanut hammas. Netta toipui tästä operaatiosta nopeasti, eikä patti enää vaivaa. Kaikkea sitä vanhalle koiralle sattuukin.
