lauantai 18. syyskuuta 2021

Retki, rähmäsilmän selvittelyä ja rokotus

Tällä viikolla onkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Maanantaina lähdin Pandan kanssa kaupunkikävelylle, mutta päädyimmekin hyvin spontaanisti Suomenlinnaan. Panda oli oma utelias itsensä, ja retki lauttamatkoineen kaikkineen meni hyvin. Välillä kannoin Pandaa, mutta enimmäkseen se sai kävellä itse. Portaatkin menivät todella mukavasti.


Panda hakeutuu mielellään nukkumaan Bamsen viereen, mikä ei yleensä Bamsea haittaa. Välillä se vain vaihtaa paikkaa. Ehkäpä makoilupaikan pitää olla juuri Se Oikea Paikka, jotta se kelpaa myös Bamselle? Joka tapauksessa on ihanaa, että koirista on seuraa toisilleen.


Keskiviikkona Bamse joutui käymään eläinlääkärissä, koska sen silmät olivat alkaneet rähmiä. Silmät eivät punoittaneet, mutta rähmiminen herätti epäilyksiä. Saimme samalle päivälle ajan HauMauhun, jossa todettiin rähmimisen johtuvan ylimääräisistä ripsistä. Eläinlääkäri myös poisti ylimääräiset ripset hoitajan kanssa. Silmiin pitää vielä laittaa kostuttavia tippoja, mutta muuten silmien pitäisi olla kunnossa. 

Eivätpä nuo ylimääräiset ripset mikään suuri yllätys olleet, koska ne ovat shelteillä niin yleisiä. Bamsella on välillä vuotanut silmät, mikä on varmaan sitten sekin johtunut ylimääräisistä ripsistä. Netalla puolestaan oli viime vuonna silmässään pieni ylimääräisen ripsen aiheuttama haava. Onneksi Bamsella ei ollut kuitenkaan haavaumia.

Bamsella kuului myös sydänääniä kuunneltaessa vanha tuttu sivuääni, jonka vahvuus oli 1/6. Virallisessa sydänkuuntelussa tulos oli "ei sivuääniä", mutta tämä sivuääni on nyt kuulunut muutamilla edellisillä eläinlääkärikäyntikerroilla. Onneksi kyseessä on kuitenkin niin lievä sivuääni, ettei sen pitäisi vaikuttaa mihinkään.


Pandalla puolestaan oli tänään rokotusaika HauMaussa. Pontevana pentuna se tervehti eläinlääkäriä haukahtelemalla, kun eläinlääkäri saapui toimenpidehuoneeseen. Pandaa vähän ujostutti, mutta se oli nätisti eläinlääkärin tutkiessa sitä. Rokotusta Panda ei tainnut edes huomata popsiessaan eläinlääkärin pöydälle laittamia nameja.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen olimme hetken aikaa keskustassa ja pääsipä Panda taas osallistumaan lounaalle Picnicissä, joskin kantorepusta käsin. Repun ollessa paikalleen Panda usein nukkuu repussa. Näin on esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa.


Panda painoi HauMaun vaa'an mukaan 3,05 kg. Eläinlääkärin mukaan paino on pennulle sopiva. Tänään päätin vihdoin kokeilla koirien mittaamista. Jos mittaustulokseni pitää paikkansa, Pandan säkä on nyt näin melkein kolmen kuukauden iässä 28 cm. Bamsen säkäkorkeudeksi taas mittasin 41 cm, mikä voi ainakin hyvin pitää paikkansa, koska Netan säkäkorkeus on 42 cm ja Bamse on suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin Netta.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Pandan oma metsäretki ja kuulumisia

Panda pääsi jokin aika sitten ihan omalle metsälenkille ilman Bamsea, ja kerrankin oli mahdollisuus ottaa kuvia ihan kameralla. Vikkelästä ja uteliaasta pikkupennusta on tosin vaikea saada onnistuneita otoksia, kun sen on tutkittava maastoa.

Osallistuimme Pandan kanssa viime viikon lauantaina Koirakoulu Ilon leikkitreffeille. Paikalla oli neljä koiraa, ja Pandaa vähän ujostutti alkuun. Tila jaettiinkin niin, että villimmät pennut saivat telmiä keskenään ja Panda sai rauhassa tutustua toisen rauhallisemman pennun kanssa. Olin itse asiassa olettanut, että Panda lähtisi innolla leikkimään, koska se leikkii Bamsen kanssa hyvin usein. Toisaalta se myös tuntee jo Bamsen.

Panda on saanut välillä harjoitella kantorepussa matkustamista. Lisäksi kävimme viime viikon sunnuntaina kaupunkikävelyllä Helsingin keskustassa. Panda tuntuu keräävän paljon katseita ohikulkijoilta joka kerta, kun olemme jossain. Ja onhan se sievä pentu.

Ensimmäiseen rokotukseen on varattu aika ja pentukurssillekin on varattu paikka. Sosiaalistaminenkin jatkuu. Tarkoitus olisi myös alkaa sopia leikkitreffejä muiden pentujen kanssa. Pitää vain löytää oikean kokoista seuraa, koska Panda tuntuu pikkuruiselta. Kotipunnitukseni mukaan sillä oli eilen (lauantaina) painoa n. kolmen kilon verran.

Bamse painoi ensimmäisen rokotuksen aikaan neljä kiloa, ja epäilen ettei Panda ihan niihin lukemiin yllä rokotuksen aikaan. Rokotus on nimittäin ensi viikon lauantaina. Huomasin itse asiassa Bamsen rokotustodistuksesta, että päivä on täysin sama kuin Bamsen ensimmäisellä rokotuksella. Vain vuosi ei täsmää. Hauska sattuma!

Pandan säkäkorkeutta en ole mitannut, koska meillä ei ole luotettavaa keinoa mitata Pandaa. Välillä tuntuu, ettei se kasva ollenkaan. Toisaalta se on kuitenkin kasvanut sen verran, ettei se ole enää hetkeen mennyt koiraportin pinnojen välistä.

Koon suhteen en lähde kuitenkaan sanomaan juuta tai jaata, koska sitä on niin vaikea ennustaa. Netta oli toki pentuna isokokoinen, mutta Bamsen luulin jäävän rotumääritelmän mittoihin. Se otti kuitenkin viiden kuukauden iän jälkeen vielä pienen kasvuspurtin. Aivan kuin se olisi osoittanut kasvavansa, vaikka eläinlääkäri sanoi, ettei se välttämättä enää kasva jalkaleikkauksen jälkeen.

Sitten takaisin Pandaan itseensä. Se on kovin ahne ja syö hyvin nopeasti. Se roikkuu Bamsessa kiinni, mutta Bamsea se ei enimmäkseen haittaa. Se hyväksyy Pandalta melkein kaiken, kunhan se ei tule sen ruokakupille tai pureskele sen varpaita.

lauantai 11. syyskuuta 2021

Bamsen erkkarireissu

Bamse osallistui elokuun lopulla (29.8.) shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttelyn open show -luokkaan. Tämä luokka oli tarkoitettu koirille, jotka eivät syystä tai toisesta voi osallistua virallisiin kehiin. Bamsehan on kastroitu, joten se oli meidän kohdallamme syy tähän luokkaan osallistumiseen. Toki Bamse on lisäksi isokokoinenkin.

Erikoisnäyttely oli alun perin tarkoitus järjestää Helsingissä, mutta lopulta siirrettiin Tuusulaan. Tämä tieto oli omiaan aiheuttamaan aluksi hieman harmaita hiuksia, koska meillä ei ole autoa käytössä. Auton kanssahan tuo matka olisi ollut aivan helppo. Nyt piti vain selvittää, miten taittaisimme sen julkisilla. Eikä matka vaikea ollutkaan (bussikin meni aivan näyttelypaikalle), se vain tuntui melko pitkältä.


Saavuimme paikalle, kun urosten virallinen arvostelu oli vielä käynnissä. Tämän jälkeen alkoi open show, jossa olivat ensin vuorossa urokset. Kehässä ravaaminen meni välillä vähän pomppimiseksi. Pöydällä olemista ja tuomaria Bamse vähän jännitti. Ja näyttely puolestaan jännitti myös minua, koska vaikka kehä ei ollutkaan virallinen, olin ollut edellisen kerran näyttelykehässä 2014 ja mätsärikehässä 2019.

Alla vielä Bamsen arvostelu:

"2-v. maskuliininen uros. Kokoon sopiva luusto. Hyvä purenta. Kaunisilmeinen pää. Oikean syvyinen rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu reippaasti."

torstai 2. syyskuuta 2021

Tarinat koirien nimien takana

Tässä postauksessa esitellään elämääni kuuluneiden koirien nimien taustat.

Susku


Susku sai nimensä Suzuki-moottoripyörän mukaan.

Vilkku


Vilkulle mietittiin koko perheen voimin nimeä. Radiosta tuli jokin Maija Vilkkumaan laulu ja sanoin: "Maija Vilkkumaa!" Tarkoitukseni oli, että joku säätäisi äänenvoimakkuutta korkeammalle, mutta sen sijaan alettiin miettiä nimeä koiralle Maija Vilkkumaan kautta. Maija? Ei. Vilkku? Joo. Yksi aiempi nimi-ehdotus olisi ollut Vappu, koska pentu haettaisiin vappupäivänä. Itse olisin jostain syystä halunnut antaa koiralle nimen Mirma (en tiedä mistä olin sen keksinyt).

Piri


Pirin nimi juonsi juurensa suoraan sen virallisesta nimestä Final Fantasy's Creative Spirit. Olin itse ehdottanut muistaakseni nimeä Spirit, mutta Piri oli helpompi sanoa.

Miru



Mirun nimen keksi veljeni.

Netta


Shelttipentua varten minulla oli listattuna kaikenlaisia nimiä, kuten Amber ja April. Isäni alkoi kuitenkin jostain syystä puhua tulevasta pennusta nimellä Netta, ja Netta siitä sitten tulikin.

Bamse


Kun päätimme avopuolisoni kanssa ottaa koiran, meillä oli valmiina käytännössä vain narttukoirien nimiä. Meille oli kuitenkin tulossa uroskoira, joten sille oli keksittävä nimi. Nimen piti myös toimia sekä suomeksi että ruotsiksi. Lopulta joltain netin nimilistalta löytyi nimi Bamse, ja siihen päädyimme.

Panda


Pandan kohdalla piti jälleen kerran löytää nimi, joka toimisi sekä suomeksi että ruotsiksi. Nimilistoja selatessani löysin nimen Vanda ja naureskelin sille, koska se on Vantaan ruotsinkielinen nimi. Avopuolisoni kuitenkin kuuli Panda, ja lopulta päädyimme valitsemaan sen nimeksi.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Hei hei mitä kuuluu

Viime aikoina on ollut hieman hektistä, mutta nyt ehtii taas suomaan aikaa blogillekin. Pandakin on ollut meillä melkein kolme viikkoa, joten on jo aikakin päästä kuulumisten pariin. Mitä kaikkea tämän ja edellisen postauksen välillä on tapahtunut?

Panda on ollut oikein reipas ja tarmokas pieni koiranalku. Heti alkuun se oppi kulkemaan koiraportin pinnojen välistä. Viime viikolla kulkeminen kuitenkin väheni. Kerran Panda meni portista läpi ja alkoi sitten haukkua halutessaan toiselle puolelle. Enää se ei varmaan mahdu kauaa kulkemaan niiden pinnojen välistä. Mutta onpa hyvä, ettei ostettu heti alkuun koiraporttia makuuhuoneen oveen, kun siitä ei olisi ollut Pandan kohdalla apua.


Panda on päässyt myös sosiaalistumaan. On käyty Peten koiratarvikkeessa, Mustissa ja Mirrissä ja opiskeluaikojeni ainejärjestön puistotapahtumassa. Panda on matkustanut autossa, bussissa ja metrossa. Juna ja ratikka ovat siis vielä kokeilematta. Tarkoitus on myös näin alkajaisiksi totuttaa Pandaa sille varta vasten otettuun kantoreppuun.


Bamse ja Panda tulevat erinomaisen hyvin toimiin. Leikkiminen sujuu, ja jos meno äityy liian villiksi, Panda ilmoittaa siitä kiljahtamalla. Bamse on hyvin kärsivällinen, eikä sitä vaikuta haittaavan, vaikka Panda roikkuisi sen karvoissa kiinni. Ainoa asia, mitä se ei Pandalta hyväksy, on sen omalle ruokakupille pyrkiminen. Bamsen ruokailuihin on myös Pandan saavuttua tullut vauhtia.


Pandalla on tapana mennä välillä nukkumaan sohvan ja seinän väliin pieneen koloon, mihin Bamse ei pääse. Panda on myös toisinaan mennyt sinne syömään saamaansa herkkua. Samoin Panda sujahtaa vikkelästi sängyn alle. Bamsekin on välillä tunkenut itsensä Pandan perässä sängyn alle, vaikka sen onkin vaikeampaa mahtua sinne.


Tulevana lauantaina Panda pääsee ensimmäistä kertaa leikkimään muiden pentujen kanssa, kun suuntana on Koirakoulu Ilon leikkitreffit. Ilon leikkitreffeillä kävin Bamsenkin kanssa, ja ainakin sen mielestä se oli parasta ikinä. Toivottavasti se on Pandastakin mukavaa.

Välillä on vaikea huomata Pandan kasvua, kun sitä näkee jatkuvasti. Onneksi kuvista voi sitten tulevaisuudessa havainnoida, miltä Panda joskus näytti. Koulutuksen suhteen ollaan tutustuttu naksuttimeen, ja Panda on jo oppinut antamaan tassua. Myös istumisen opettelu on hyvällä mallilla.

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Tervetuloa kotiin, Panda

Täten toivotamme laumaamme tervetulleeksi Pandan (Zetland's Perla). Panda on sijoituskoira, ja se sattuu myös olemaan Bamsen siskontytär. Haimme Pandan eilen kotiin, ja se olikin melkoisen hämmentynyt. Matkalla se vinkui kuljetuskopassaan, mutta rauhoittui myös välillä nukkumaan.

Bamse oli mukana Pandaa hakemassa. Kotona Bamse on ollut kiinnostunut uudesta tulokkaasta, ja se olisikin innoissaan hakemassa Pandaa leikkimään. Se vaikuttaa myös hämmentyneeltä Pandan nukkumisesta. Eilen illalla ruokailun aikaan Bamse myös söi ruokansa nopeammin kuin koskaan, ja ilmoitti myös Pandalle, ettei sillä ole sen kupille asiaa. Bamse on myös nuollut Pandan korvia ja käynyt useita kertoja haistelemassa pentua.

Panda on ollut hyvin reipas tyttö. Se onkin uteliaana tepastellut menemään pitkin asuntoamme. Kuten etukäteen jo arvelin, se mahtuu kulkemaan suljetun koiraportin pinnojen välistä. Siispä koiraportti makuuhuoneen oveen ei taidakaan olla ihan välttämätön, koska Panda kuitenkin pääsisi siitä kulkemaan.

Tänään kävin Pandan kanssa hakemassa Mustista ja Mirristä pentuaitauksen, koska sitä voi käyttää kätevästi myös tilanjakajana. Matka sujuikin hyvin. Paluumatkalla väsynyt Panda sai matkustaa olkalaukussa, jossa se bussissa tyytyväisenä nukkuikin. Pieni pää vain pilkisti esiin osittain avoimesta vetoketjusta.

perjantai 6. elokuuta 2021

Kun työ alkaa kantaa hedelmää

Kirjoittelin aiemmin tänne blogiin Bamsen kesäkoulutuskampanjasta. Siihen on olennaisena osana kuulunut hihnakäytöksen parantaminen. Alkuun hihnakäytösongelmien ratkominen tuntui vaikealta, kunnes vaihdoin maksapasteijatuubin Mustin ja Mirrin kalkkunanameihin. Kyllähän sen tuubin sisältökin Bamselle maistui, mutta se ei vain ilmeisesti ollut tarpeeksi houkutteleva.

Bamsehan on kova poika hepuloimaan, jolloin se mieluiten juoksisi hihnassa ympäriinsä ja myös yrittäisi retuuttaa hihnaa. Ohitustilanteissa se on taas keskittynyt helposti vastaantulevaan koiraan ja lähtenyt myös mukaan rähistelemään. Kiinnostus muihin koiriin väheni kastraation jälkeen, muttei täysin loppunut.

Oli miten oli, olen alkanut Bamsen kanssa taas muistella keväällä opeteltua "Viereen!"-käskyä. Sillä käskyllä Bamsen on tarkoitus tulla nätisti viereen kävelemään. Ja sitä on nyt harjoiteltu sitkeästi. Bamse on jo välillä alkanut tarjota itse tätä vierellä kulkemista ja kontaktin ottamista. 


"Viereen"!-käskyn ja kalkkunanamien avulla ohituksetkin ovat sujuneet nätisti. Kun kerran ohitimme koirapuiston ja vaikka Bamse kääntyi välillä katsomaan koirapuistossa haukkuvien koirien suuntaan, se kuitenkin pysyi vierellä. Oikea erävoitto siis! Pitää vain muistaa ottaa riittävä määrä nameja mukaan lenkille, jotta harjoitus pysyy jatkuvana.

On ollut hienoa nähdä ihan lyhyenkin ajan sisällä Bamsen kehitys. Siitä näkee, että se on innokas oppimaan. Ja vaikka välillä voi joutua ottamaan askeleita taaksepäin, on suunta kuitenkin selkeästi oikea. Ja mikäpä on palkitsevampaa kuin edistyksen huomaaminen?

Olen myös alkanut käytätä "Jätä!-käskyä, kun hihna meinaa eksyä Bamsen suuhun. Se on myös tehonnut. Käskytystä tarvitaan tosin paljon, koska ei ole kovin harvinaista, että Bamse yrittäisi alkaa vetää vetoleikkiä hihnalla. Viereen pyytäminen puolestaan oikeasti katkaisee sen hihnasekoilun hetkeksi.


Tavoitteena on myös ilmoittaa Bamse jollekin arkitottelevaisuuskurssille, kunhan löytyy omiin aikatauluihin sopiva kurssi. Olisi kiva hiljalleen alkaa siirtyä koiraharrastusten maailmaan, mutta ensin täytyisi vahvistaa vielä toimintaa muiden koirien parissa. Pitääkin muuten alkaa etsiä myös näyttelytreenejä ennen sitä elokuun lopun erikoisnäyttelyä, jonka open show -luokkaan Bamsen ilmoitin.

Bamse on aiemmin ollut yksinolonsa makuuhuoneessa, mutta nyt olemme alkaneet antaa sen olla olohuoneessa. Makuuhuoneen ovi jää siis kiinni, ja koiraportti estää Bamsea menemästä eteiseen. Ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Bamse on vaikuttanut usein vähän uneliaalta, kun saavumme kotiin. Se on unelias ja hämmentynyt erityisesti silloin, jos se on ollut yksin parin tunnin ajan. Se on siis tottunut taas hyvin työpäivien mittaiseen yksinoloon.

Muuten Bamse voi oikein hyvin. Helteiden hetkellinenkin väistyminen on tehnyt todella hyvää. Helteet tosin ovat ilmeisesti palaamassa vielä, mutta toivottavasti ne eivät kestä kovin kauaa. Bamse rakastaa maata tuulettimen edessä, mutta liian kuumat kelit ovat sillekin tukalat.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Bamsen kaksivuotiskatsaus ja Soopelisirkuksen kesäkatsaus

Bamse täytti 26.6. jo kaksi vuotta, joten lienee aika paitsi kaksivuotiskatsaukselle myös Soopelisirkuksen kesäkatsaukselle. Viime vuonnahan Bamsen synttärikatsaus venähti elokuun puolelle (hups). Kesäkatsauksen tarkoitus puolestaan on tarkastella kesän näkymiä ja edessä häämöttäviä suunnitelmia.

Kuten jo todettiin, Bamse täytti kaksi vuotta viime viikolla. Lieneeköhän tämä se piste, kun sillä alkaa aikuistuminen... Saapa nähdä. Energiaa Bamsella on nimittäin piisannut hyvin paljon. Ruokansa Bamse saa melkein aina syömistä hidastavasta "aktivointipelikupista", koska muuten se oksentaa helposti ateriansa pois. Nyt nelisen kuukautta kastraation jälkeen Bamse syö edelleen hyvin.


Kastraation myötä elämä Bamsen kanssa on ollut helpompaa, kun myös intensiivisin haistelu on jäänyt pois. Merkkailua on hyvin paljon vähemmän kuin ennen. Muista koirista Bamse on kyllä kiinnostunut ja se saattaa edelleen välillä rähistä (yleensä jos joku muu koira aloittaa ensin). Rähistelyä useammin sitä kiinnostaisi kuitenkin tutustuminen.

Olemme Bamsen kanssa aloittaneet nyt kesän koulutuskampanjan, johon kuuluu mm. hihnakäytöksen viilailu. Bamsehan innostuessaan alkaa helposti pomppia ympäriinsä ja pureskella hihnaa, joten näihin pyritään puuttumaan vastaehdollistamisella. Tämä tarkoittaa sitä, että toimintaa seuraa naksautus ja nami.


Bamsen keväällä oppimaa "Viereen"-käskyä on myös harjoiteltu taas. Sillä käskyllä Bamse tulee (tai sen pitäisi tulla) viereen kävelemään. Tätä ollaan nyt myös naksuteltu. Lenkeillä on yleensä mukana Mustista ja Mirristä ostettu maksatahnatuubi. Se ei tosin aina kiinnosta Bamsea superpaljon, joten pitäisi ilmeisesti ottaa toisiakin nameja mukaan.

Tällä hetkellä Bamsella on käynnissä jonkin sortin karvanlähtö. Karvaa ei suinkaan lähde tuppoina, vaan lattialta löytyy pitkiä tummia koirankarvoja. Ilmeisesti päällyskarva vaihtuu nyt. Saapa nähdä, millaiseksi turkki nyt kastraation jälkeen muuttuu.


Kesätöiden alkamisen jälkeen on Bamsekin joutunut taas olemaan yksin kotona. Se on mennyt enimmäkseen hyvin, jos ei lasketa muutamia pieniä tihutöitä. Näihin on kuulunut vanhan tuulettimen johdon pureskelu (ei ollut seinässä). No, viime vuonna se onnistui osittain irrottamaan pistorasian seinästä... Koputan kaikkia mahdollisia saatavilla olevia puita, jotta tämä ei toistuisi.

Bamse on myös (edelleen) naapurikyylä. Se oleilee mielellään parvekkeella katselemassa naapurien puuhia. Ennen se kyttäsi pihaa myös makuuhuoneen ikkunasta, mutta helteestä johtuen ikkunan edessä olevat verhot estävät moiset kyttäyspuuhat. Aika tylsää, eikö totta?

Näin lopuksi sitten kesän tavoitteista. Aiemmin mainitun hihnakäytöksen lisäksi tavoitteena on haukkumisen kitkeminen, mutta saa nähdä miten hyvin se onnistuu. Bamsehan siis haukkuu herkimmin, kun se säikähtää jotain. Koulutusjuttujen ohella tavoitteena on päästä elokuun lopulla shelttierkkarin open show'hun, johon olemme jo ilmoittautuneet. Kääk.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Miru

Vuoden 2010 alussa oli selvää, että minulle oli tulossa shetlanninlammaskoira. Kotona oleva koiralauma koostui sekarotuisesta Vilkusta ja sileäkarvaisesta colliesta Piristä. Piri kuitenkin menehtyi jäätyään auton alle helmikuussa alle kolmen vuoden ikäisenä.

Maaliskuussa, tarkemmin ottaen kuun kymmenentenä päivänä, Pirin siskolle syntyi pentuja. Ihastelimme pentujen kuvia, mutta alun perin sen piti jäädä vain siihen. Pennuista kaksi oli pinacollieita eli pitkäkarvaisia nahkoja. Tällaisia pitkäkarvaisia lyhytkarvaisia collieita syntyy sileäkarvaisille collieille, jos molemmat vanhemmat kantavat resessiivistä pitkä karva -geeniä.

Lopulta syntyi päätös siitä, että ottaisimme soopelinvärisen pinanartun. Pennulle nimeksi tuli Miru, ja haimme sen kotiin äitienpäiväviikonloppuna. Kesäkuussa rippijuhlieni jälkeen laumaan liittyi myös shelttityttö Netta. Netta ja Miru olivatkin varsinkin nuorina kuin paita ja peppu lyhyen ikäeronsa ansiosta.

Miru oli pentuna todella nirso, ja annoimme sille välillä rusinatonta maksalaatikkoa. Sen sijaan nirso pentu ehti kerran lipaista astianpesuainetta tiskikoneesta... Netan tulon jälkeen Miru oppi kuitenkin syömään, ja siitä tuli ahne. Se rakasti ruokaa.


Luonteeltaan Miru oli rauhallinen, mutta se myös kiihtyi esimerkiksi lelujen tai keppien heittelystä. Yleensä se ei malttanut juurikaan tuoda leluja, mutta Netan kerran mätsäristä voittamaa frisbeetä se alkoi rakastaa. Sitä Miru jaksoi kantaa jopa lenkillä mukana.

Miru oli tuoksukoira. Kun se oli hyvällä tuulella tai tyytyväinen, sen kuono tuoksui päältäpäin syreeneiltä. Tuoksukoirista voi lukea esimerkiksi täältä. Miru oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tapaamani tuoksukoira.

Miru oli enimmäkseen kotikoirana, mutta kävipä se muutaman kerran mätsäreissäkin. Muutaman kerran se jopa sijoittui nauhakehissä. Rally-tokossa kävimme kävimme kerran mölleissä, ja virallisista kisoista nappasimme kaksi hyväksyttyä tulosta.

Koulutettavana Miru oli helposti motivoitavissa nameilla, ja harjoitellessa se innostuikin, vaikka se oli normaalisti niin rauhallinen. Oli hauskaa päästä kouluttamaan myös Mirua. Alun perin tavoitteena oli saada Mirulle rally-tokosta koulutustunnus, mutta se jäi lopulta hankkimatta, koska emme koskaan kilpailleet kolmatta kertaa.


Miru tykkäsi ottaa rennosti. Kun olin opiskelijavaihdossa Itävallassa ja tulin lomalle kotiin, se makoili tyytyväisenä toisella puolella taloa tulematta tervehtimään. Yleensä se tosin tuli ovelle katsomaan, vaikkei se pitkäaikaisesti vieraista innostunutkaan.

Ovelana koirana Miru varasti lakkiaisjuhlissani vieraalta karjalanpiirakan lautaselta. Kun valmistin kerran koirankeksejä ja erehdyin laskemaan uunipellin tuolille ennen uuniin laittamista, Miru nappasi salamannopeasti yhden keksin. Tämä on hyvä esimerkki Mirun rakkaudesta ruokaan.

Mirulla kävi elämässään kahteen otteeseen huono tuuri kyykäärmeiden kanssa. Ensimmäisellä kerralla se oli nelivuotias ja toisella kerralla kahdeksanvuotias. Onneksi puremista ei seurannut isompaa ongelmaa. Tuntuu vain käsittämättömältä, että lauman rauhallisimmalle jäsenelle sattuivat nämä käärmetapaukset.

Vanhemmiten Miru alkoi kärsiä selkävaivoista ja sen liikkuminen hidastui. Maaliskuun lähestyessä loppuaan nämä vaivat pahenivat pahenivat nopeasti. Jäljelle jäi enää vain yksi vaihtoehto. Miru lähti viimeiselle matkallaan 29.3.

"Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu"
Laura Närhi - Mä annan sut pois