Viime aikoina onkin tapahtunut kaikenlaista. Viime viikon torstaina Netta meni hammashoitoon, jossa tarkoituksena oli poistattaa lohjennut poskihammas ja puhdistuttaa Netan hampaat. Netalla oli kuitenkin heilunut kaksi takahammasta parandontiitin takia, joten nekin piti poistaa. Lohjennut poskihammas oli murtunut ytimeen asti.
Tämä kyseinen hammas oli siis yläleuassa oikealla. Vasemmalta puolelta vastaava hammas oli poistettu syksyllä 2020, jolloin murtuma huomattiin Netan poskeen kasvaneen patin takia. Röntgenkuvissa havaittiin, että tämän hampaan juuren jäänteistä osa oli tulehtunut, joten juuren jäänteet poistettiin. Netalta siis poistettiin kolme hammasta ja ne juuren jämät.
Ensi viikolla onkin sitten ienkontrollin aika. Netta syö siihen asti turvotettua ruokaa ja sille joudutaan laittamaan suuvettä ruokailun jälkeen. Suuveden laitto on ainoa hoitotoimenpide, jota Netta inhoaa. Kaikki muut toimenpiteet on aina saanut tehtyä ilman ongelmia, mutta tässä Netta menisi mieluiten pois.
Netta on nyt aikamoinen harvahammas, koska siltä on jo aiemmin poistettu kaksi hammasta. Tämä on samalla muistutus siitä, että ne koiran hampaat pitää oikeasti pestä. Toisaalta yhdelläkään aiemmalla seniorikoirallamme ei ole lohkeillut hampaita, joten ehkä Netalla on ollut myös huono tuuri.
Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Pohjois-Karjalassa. Netan oli tarkoitus palata vanhemmilleni, mutta ienkontrollin takia se ei vielä jäänytkään sinne. Netalla oli kuitenkin ihmeteltävää, kun Venna-collie oli kasvanut isoksi.
Matka taittui mukavasti junalla. Netta vanhana tekijänä totta kai nukkui. Iloksemme myös Bamse malttoi rauhoittua nukkumaan. Pandalla oli junassa auki sen kuljetusreppu, jossa se omatoimisesti nukkui osan ajasta. Matkat menivät siis varsin hyvin.
Bamse oli haltioissaan Vennasta, ja leikkeihin löytyikin nopeasti yhteinen sävel. Pandaa aluksi vähän ujostutti. Se oli nähnyt Vennan marraskuussa, mutta silloin ne molemmat olivat pienempiä. Leikkiminen alkoi kuitenkin kiinnostaa myös Pandaa.
Pellolla Panda oli ensimmäisellä lenkillä vähän varovaisempi, mutta toisella lenkillä se lähti innostui enemmän muiden mukaan leikkimään. Se juoksi myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vapaana. Samoin oikeastaan myös Bamse ja Netta.
Pandan lihaskireyksiä hierottiin hieman, minkä lisäksi saimme kotitreeniohjeita tehtäväksi mm. tasapainotyynyn kanssa. Fysioterapeutin vastaanotolla tyyny jännitti Pandaa, mutta kotona se alkoi lopulta päästä jyvälle siitä. Seuraavan kerran mennään fyssarille sitten huhtikuussa.
Kun pääsimme Espoon eläinsairaalan parkkipaikalle, Panda alkoi täristä, vaikkei se hetkeen ole pakkasen takia tärissyt. Ulkona se ei myöskään halunnut mennä portaita alas. Kun sitten astelimme sisään Urheilukoiraklinikalle, se tärisi sylissäni. Vastaanottohuoneessa sitä myös jännitti, mutta se lähti kuitenkin haistelemaan ympäri huonetta. Namien avulla tilanteesta luotiin mahdollisimman mukava, ja Panda malttoikin olla hieronnan verran paikallaan.
