SUSKU
Niiden siivet eivät lentää saa
Niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan
Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan
Sun paikkaas päällä maan
Tiktak - Siivet
 |
| Äidin ottama kuva |
Rotu: sekarotuinen
Syntymäaika: 9.12.1990
Kuolinaika: 10.9.2006
Sukupuoli: narttu
9.12.1990 syntynyt Susku oli ensimmäinen koiramme. Se tuli taloon vuonna 1991, koska vanhempani olivat jotain kautta saaneet tiedon sekarotuisista pennuista, jotka lopetettaisiin, mikäli ne jäisivät vaille kotia. Suskua oltiin tuolloin kutsuttu Nastaksi, mutta vanhempani nimesivät sen Suskuksi Suzuki-merkkisen moottoripyörän mukaan.
Luonteeltaan Susku oli arka ja nöyrä, eikä se oikeastaan koskaan tehnyt pahojaan. Sillä oli jossain vaiheessa muutama koirakaveri, mutta vieraat koirat eivät muistaakseni olleet sen mieleen. Äitini kävi Suskun kanssa koulussa minun syntymääni saakka ja kävivätpä he parissa mätsärissäkin. Muita harrastuksia Suskulla ei ollutkaan. Se osasi kyllä antaa tassua ja ala-asteella ainakin yritin opettaa sitä hyppäämään vanteen läpi.
Susku oli ehkä jollain tapaa oman polkunsa kulkija, vaikkei karkailu kuulunutkaan sen tapoihin. Kerran se vietti yön ulkona, mutta muuten se oli paljon irti ja sen saattoi päästää luottavaisin mielin pihalle, kun se sitä pyysi. Vanhemmiten se tosin ramppasi sisälle ja sisältä ulos, eikä sitä voinut pitää irti niin paljoa kuin aiemmin, koska sen aistit heikkenivät. Se saattoi myös hätääntyä, jos lenkillä tuli hämärä.
Vilkun tullessa Susku oli reilut 14 vuotta vanha. Susku virkistyi, vaikkei pentu sen mieleen ollutkaan ja aluksi se viettikin pari viikkoa toisella puolella taloa. Energinen Vilkku härnäsikin Suskua muun muassa roikkumalla sen hännässä, mutta sittenmmin Vilkku on saanut tuntea tämän omassa nahassaan esimerkiksi Pirin osalta. Vilkku myös heräsi Suskun kynsien rapinaan.
Suskun aika loppui 10.9.2006. Mentyään Vilkun perässä huoneeseeni se ei vain yhtäkkiä päässyt ylös. Ehkä se halvaantui, sitä ei tiedetä tarkkaan vieläkään. Susku piti lopettaa. Oli onni onnettomuudessa, että saimme tutun eläinlääkärin kiinni, koska oli jo myöhäinen sunnuntai-ilta. Susku on haudattu pihamme lähelle.
Luonteeltaan Susku oli arka ja nöyrä, eikä se oikeastaan koskaan tehnyt pahojaan. Sillä oli jossain vaiheessa muutama koirakaveri, mutta vieraat koirat eivät muistaakseni olleet sen mieleen. Äitini kävi Suskun kanssa koulussa minun syntymääni saakka ja kävivätpä he parissa mätsärissäkin. Muita harrastuksia Suskulla ei ollutkaan. Se osasi kyllä antaa tassua ja ala-asteella ainakin yritin opettaa sitä hyppäämään vanteen läpi.
Susku oli ehkä jollain tapaa oman polkunsa kulkija, vaikkei karkailu kuulunutkaan sen tapoihin. Kerran se vietti yön ulkona, mutta muuten se oli paljon irti ja sen saattoi päästää luottavaisin mielin pihalle, kun se sitä pyysi. Vanhemmiten se tosin ramppasi sisälle ja sisältä ulos, eikä sitä voinut pitää irti niin paljoa kuin aiemmin, koska sen aistit heikkenivät. Se saattoi myös hätääntyä, jos lenkillä tuli hämärä.
Vilkun tullessa Susku oli reilut 14 vuotta vanha. Susku virkistyi, vaikkei pentu sen mieleen ollutkaan ja aluksi se viettikin pari viikkoa toisella puolella taloa. Energinen Vilkku härnäsikin Suskua muun muassa roikkumalla sen hännässä, mutta sittenmmin Vilkku on saanut tuntea tämän omassa nahassaan esimerkiksi Pirin osalta. Vilkku myös heräsi Suskun kynsien rapinaan.
Suskun aika loppui 10.9.2006. Mentyään Vilkun perässä huoneeseeni se ei vain yhtäkkiä päässyt ylös. Ehkä se halvaantui, sitä ei tiedetä tarkkaan vieläkään. Susku piti lopettaa. Oli onni onnettomuudessa, että saimme tutun eläinlääkärin kiinni, koska oli jo myöhäinen sunnuntai-ilta. Susku on haudattu pihamme lähelle.
PIRI
Sä et tuu sieltä takas milloinkaan
Huudan kuinka kauas ja kuinka kovaa vaan
Laura Närhi - Jokainen yö
Nimi: Final Fantasy's Creative Spirit
Kutsumanimi: Piri
Rotu: sileäkarvainen collie
Syntymäaika: 4.4.2007
Kuolinaika: 12.2.2010
Sukupuoli: uros
Väri: tricolour
Pirin valintaan vaikutti se, että siinä oli vähemmän valkoista kuin sen vapaana olleissa veljissä. Pennulle oli nimi-ideoita, joista osa oli minun keksimiäni, mutta nimeksi tuli lyhyesti ja ytimekkäästi Piri. Se tuli keskeltä virallisen nimen Spirit-osaa, sillä Spirit olisi ollut liian hankala nimi. Vanhempani hakivat Pirin kotiin sinä vuonna kesäloman alussa.
Piri oli lähinnä kotikoira, mutta herätti minussa innostuksen koiraharrastukseen. Piri tosin harrasti vähän. Kolme koiraleiriä, neljä mätsäriä, yksi näyttely ja näyttelytreenit. Ajatuksen tasolla mietin jopa vähän tokoa ja enemmän agilityäkin, mutta se ajatus ei Pirin kohdalla päässyt koskaan toteutumaan. Piri oli vähän flegmaattinen, mutta ruoka kelpasi sille ja se kuolasikin aina ennen kuin sai kupin nenänsä eteen.
Päävastuu Pirin kouluttamisesta oli vanhemmillani, mutta koiraleirillä vuonna 2008 opetin Pirille näyttelyseisonnan. Samaisella leirillä meidät valittiin leirin kehittyjiksi. Käytin Piriä välillä yksin lenkeillä ja se pysyi hyvin hallinnassani, vaikka se kiihtyikin esimerkiksi ohi vilahtelevista autoista. Kerran fleksin lukko tosin petti ja Piri meni haistelemaan vastaan tullutta koiraa.
Huolta Piri onnistui aiheuttamaan syömällä tulehduskipulääkkeitä, mutta siitä selvittiin eläinlääkärin ohjeiden avulla onneksi vain säikähdyksellä. Joskus Piri oli karkuteillä Vilkun kanssa ja kerran se aiheutti suurta huolta, kun se ei palannutkaan yöksi kotiin Vilkun palattua. Meille ei koskaan selvinnyt, missä se oli yön viettänyt, mutta seuraavana päivänä naapurimme sai sen kiinni.
Pirin elämä päättyi lyhyeen 12.2.2010. Näin Pirin viimeisen kerran elossa päästäessäni sen tavalliseen tapaan pois huoneestani, jossa sillä oli tapana nukkua osa yöstä häkissään, jonka ovi oli sille aina avoinna. Aamulla äiti tuli kertomaan, että Piri oli kuollut. Se oli jäänyt aamulenkillä auton alle, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ainakin se koki kivuttoman kuoleman, mutta se lähti niin nuorena. Aina kaikki ei mene niin kuin luulisi.
VILKKU
Joka päivä yritän sen ymmärtää
Kuinka tää kaikki joskus häviää
Haloo Helsinki! - Joulun kanssas jaan
Nimi: Vilkku
Rotu: sekarotuinen
Syntymäaika: 11.3.2005
Kuolinaika: 6.9.2018
Sukupuoli: narttu
Säkäkorkeus: n. 58 cm
Kymmenvuotiaana olisin halunnut kaneja, koska kavereillakin oli niitä ja koska ne olivat söpöjä. Kani-idea ei niinkään ollut vanhempieni mieleen, vaan he alkoivat miettiä toisen koiran hankkimista. Olihan Susku tuolloin jo 14-vuotias. Sinä keväänä huomasin isäni kanssa Citymarketin ilmoitustaululla lapun sekarotuisista koiranpennuista, jotka olivat syntyneet 11.3.2005. Valinta osui lopulta harmaaseen narttupentuun, joka sai nimen Vilkku laulaja Maija Vilkkumaan mukaan ja joka haettiin vappupäivänä kotiin.
Vilkun suonissa virtasi suomenajokoiran ja jämtlanninpystykorvan veri, mikä näkyikin sen metsästysvietissä. Hajut olivat kiinnostavia ja joskus Vilkku onnistui karkaamaan. Vanhemmiten sen karkureissut kuitenkin vähenivät, eikä se jaksanut olla karkuteillä niin kauaa kuin nuorena. Aina se kuitenkin löysi lopulta kotiin.
Nuorempana eroahdistuksesta kärsinyt Vilkku laittoi sisutuksen uusiksi pureskelemalla tuoleja ja naarmuttamalla keittiön pöytää hyppäämälle sinne. Samoin Vilkku myös aloitti muutamankin eri sohvan pureskelun, jota muut koirat sitten jatkoivat.
Vilkku on Suskun jälkeen laumamme koirista tähän mennessä ainoa, joka on ehtinyt olla perheen ainoa koira. Sehän jäi yksin Suskun kuoltua ja sama tapahtui myös Pirin jäätyä auton alle. Sittemmin sen ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin, kun laumaan liittyivät Miru, Netta ja myöhemmin vielä Muru.
Vilkku rakasti ihmisiä ja kerjäsi aina rapsutuksia varsinkin vierailta. Ei-koiraihmiset eivät olisi ehkä arvanneet, että ovella haukkuva koira tosiasiassa kaipasi vain silityksiä. Muuten Vilkun suosikkiasioihin kuului esimerkiksi uiminen. Nuorena se oli hullu uimari. Kerran se yritti lähteä uiden sorsien perään, mutta onneksi se lopulta luovutti.
Myöhemmin Vilkun suurin nuoruuden into karisi ja päästessään viimeisenä kesänään uimaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen se ei enää halunnut mennä syvälle. Se vahvisti käsitystä siitä, että se oli vanhentunut. Se nukkui enemmän eikä herännyt jokaiseen rasahdukseen. Samoin se myös näytti vanhemmalta.
Vilkun aika tuli täyteen syyskuussa 2018. Eräänä päivänä sen takajalat pettivät, mutta eläinlääkärissä se alkoi jo kävellä itse ja sai kipulääkekuurin. Se ei kuitenkaan jäänyt ensimmäiseksi kerraksi, kun takajalat pettivät. Lopulta Vilkun oli aika päästä pois kivuistaan 6.9.2018.
MIRU
Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon
Et näin pitikin käydä
Irina - Filmi
Nimi: Final Fantasy's Edge of Heaven
Kutsumanimi: Miru
Rotu: sileäkarvainen collie
Syntymäaika: 10.3.2010
Kuolinaika: 29.3.2021
Sukupuoli: narttu
Väri: soopeli
Säkäkorkeus: n. 54 cm
Harrastustulokset
Viralliset
Rally-toko: ALO79
Epäviralliset
Match Show: PUN3
Rally-toko: 75/100 pistettä
Joskus kohtalo näyttelee suurta roolia elämässä. Niin oli Mirun hankinnan kohdalla, sillä meille ei alun perin pitänyt tulla collieta. Minullehan oli tulossa sheltti. Näin oli silloin kun sileäkarvainen colliemme Piri vielä eli. Se jäi auton alle helmikuussa 2010. Saman vuoden maaliskuussa ihastelimme netissä Pirin kasvattajan kahta pentuetta, joista toisessa oli kaksi pitkäkarvaista nahkaa eli pinaa. Nämä pinat olivat Pirin siskon pentueessa, joka oli syntynyt 10.3.2010. Aluksi kaikki oli vain kuvien ihastelua, enkä meinannutkaan heti uskoa isääni, joka sanoi meidän ehkä ottavan sen pinanartun. Sanat kuitenkin kävivät toteen ja kävimme hakemassa Mirun äitienpäiväviikonloppuna.
Henkisen aikuistumisen Miru koki jo ennen vuoden ikää ja sitä tuli koiralaumamme niin kutsuttu pomo. Sillä ei kuitenkaan yleensä ollut asiaa Vilkun kanssa samoja jämiä syömään. Pääosin Miru oli melko pidättyväinen koira, vaikka siinä oli myös iloinen puoli. Ilonsa se vain näytti harvoille ja valituille, sillä eihän kunnon kuningatar voinut pyöriä aina alamaistensa joukossa.
Olisi liioiteltua väittää, ettei Miru olisi pitänyt ruoasta. Se rakasti ruokaa. Ja vaikkei se olisikaan pitänyt ruoasta, sen olisyötävä se, jos muita koiria olipaikalla. Todistin kerran tapausta, jossa Miru sylki salaatit kupistaan ja sitten söi ne vastentahtoisesti, koska se ei ollutkaan ainoa paikalla oleva koira. Kukapa olisi uskonut, että nirsosta pennusta voisi tulla sellainen ahmatti? Ruoan lisäksi Mirun mieleen oli lelujen ja keppien heitteleminen.
Harrastuskentillä Mirua ei juurikaan nähty, mutta se pääsi kokeilemaan treenipuuhia collietreeneissä. Se pääsi käymään muutamissa mätsäreissä, minkä lisäksi se kokeili siipiään rally-tokomölleissä ja tokomöllien nakkiluokassa. Sillä sai myös kaksi hyväksyttyä tulosta rally-tokon alokasluokasta.
Vanhemmiten Miru alkoi kärsiä selkävaivoista. Sen liikkuminenkin muuttui hankalaksi. Selkävaivat pahenivat kuitenkin nopeasti, kun sen viimeinen elinkuukausi läheni loppuaan. Mirun aika oli täynnä. Se lähti viimeiselle matkalleen 29.3.2021.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti