Millaista on koiran omistaminen opiskelijana?

Olen elänyt opiskelijaelämää sekä koirallisena että koirattomana, ja nyt onkin aika pureutua siihen. Miten yhdistetään koira, opinnot ja muu opiskelijaelämä? Miten paljon koiran omistaminen rajoittaa elämää? Mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon?

Aloitin opintoni syksyllä 2015 mielessäni vahva ajatus siitä, että olisin koirallinen opiskelija. Muutin syyskuussa Vantaalle ja Netta muutti sinne pari viikkoa myöhemmin. Orientaatioviikon ajan pyörin kaverini nurkissa, jolloin Netta tietenkin asui vanhempieni luona. Netta ei myöskään asunut luonani vielä fuksiaisten aikaan.

Sinä syksynä koirallista elämää kesti kuitenkin loppujen lopuksi vain pari kuukautta. Netta ei sopeutunutkaan elämään kaupungissa. Se ei ollut tottunut kerrostaloon saati sitten kaupungissa elämiseen. Se ei ollut oma itsensä, vaan jotenkin vaisumpi kuin ennen. Marraskuussa se lähti lomalle kotikotiin, ja lopulta päätin, että sinne se saa myös jäädä. 

Se oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. Mietin silloin, ajattelevatko muut minun vain hylänneen Netan kotikotiin, vaikka tein valintani vain Netan parhaaksi. Kyse ei ollut vain minusta, vaan kyse oli myös Netan elämästä. Enkä halunnut Netan asuvan paikassa, jossa se ei selvästikään ollut onnellisimmillaan. Sen oli parempi asua kotikotona, jossa se oli kasvanut pienestä pennusta aikuiseksi koiraksi.

Sen syksyn jälkeen Netta on muutamia kertoja ollut käymässä pääkaupunkiseudulla. Se on myös nähnyt kaikki asunnot, joissa olen pääkaupunkiseudulla asunut. Netan lyhyiden visiittien aikana oli mahdollista elää edes hetken ajan sitä koirallista elämää.

Nyt koirallista elämää onkin jatkunut kesästä asti. Netta oli meillä käymässä kesällä ja oli täällä itse asiassa silloinkin, kun Bamse tuli. Toissapäivänä tulikin kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Bamse tuli meille. Sen jälkeen koiratonta elämää on ollut vain väliaikaisesti silloin, kun vein Netan hoitoon ennen Pietarin-reissua. 

Koiranomistajien on otettava huomioon, ettei koira voi olla liian kauan yksin kotona. Tämä koskee kaikkia koiranomistajia, ei pelkästään opiskelijoita. Koiran ollessa yksin ei sitseille voi jäädä juhlimaan aamuun asti, eikä kahdeksan tunnin työpäivän päätteeksi ei voi mennä tuntikausiksi kauppoihin ja ehkä terassille istumaan.

Se on kuitenkin lähinnä valintakysymys. Harvoin olen ilman koiraakaan viihtynyt jatkoilla kauaa. Toki nykyisin asun yhdessä avopuolisoni kanssa. Jos avopuolisoni on kotona ja minä vaikkapa jotain keikkaa katsomassa, ei Bamse ole yksin kotona. Olen voinut mennä keikalle esimerkiksi yliopistolta ja voin keikan jälkeen käydä kaupassa. Tilanne olisi kuitenkin täysin toisenlainen, jos asuisin yksin.

Netan asuessa Vantaalla asuin vielä yksin, mutta Bamsen omistan tosiaan yhdessä avopuolisoni kanssa. Tämä ero oli ensimmäinen, joka minulle tuli mieleen, kun mietin Netan ja Bamsen kanssa asumista. Vaikuttaahan se vääjäämättä elämään, onko koirasta vastuussa yksin vai jonkun toisen kanssa. 

Yksin asuessani vastuu oli pelkästään minulla. Muistan kerran ulkoiluttaneeni Nettaa samalla, kun itse olin kunnon flunssassa. Fuksiseikkailun aikana kaverini kävi ulkoiluttamassa Netan. Tällaisissa tapauksissa tukiverkoston tarve korostuu. Tuohon aikaan en Netan vuoksi ollutkaan tapahtumissa pitkään.

En kuitenkaan missään nimessä ole sitä mieltä, etteikö yksin asuvakin opiskelija voisi omistaa koiraa. Kaikki on täysin kiinni omista aikatauluista ja menoista. Ei se mene niin, että koiran voisi omistaa vain, jos asuu jonkun kanssa. Olen itsekin hetken ollut se yksinasuva koiranomistaja. 

Koira vaatii aina sitoutumista, asuipa sitten yksin tai ei. Samoin koira rajoittaa jonkin verran elämää, mutta on meistä jokaisesta kiinni, miten sen asian kokee. En koe, että menetän siinä mitään, vaikka aikataulut pyörivät pitkälti Bamsen ympärillä. 

Moni voisi ajatella, ettei opiskelijalla ole aikaa koiralle. Se ei pidä paikkaansa. Olemme saaneet sovitettua koiran omistamisen, yliopistolla käymisen ja muun elämän hyvin yhteen. Esimerkiksi minulla on harvoin kahdeksan tunnin päiviä yliopistolla. Viimeksi sellainen taisi olla, kun opiskelin vielä ensimmäistä vuotta. Ja se kahdeksan tuntiahan vastaa jo perinteisen työpäivän pituutta.

Tietysti päivien pituus on pitkälti sidoksissa siihen, mitä opiskelee ja miten paljon kursseja käy. Minulla kaikki kurssit ovat läsnäolopakollisia, joskin joitain kertoja pystyy olemaan pois (mikä on hyvä, jos vaikkapa sairastuu). Muista opiskelualoista en uskalla sanoa mitään, koska minulla ei ole niiden opetuksesta niin paljoa tietoa.

Syksyllä Bamse oli mukanamme fuksiaisten rastilla. Sosiaalistaminen sujui siinä näppärästi. Pentu sai uusia kokemuksia, eikä se joutunut olemaan yksin kotona. Bamse oli rastilla mahdottoman reipas ja sai paljon rapsutuksia niin fukseilta kuin muiltakin ihmisiltä. 

Ensi kesä menee toki töiden parissa, mutta tiedämme Bamsen osaavan olla yksin. Se on myös hyvää harjoitusta Bamselle, koska se ei kovin usein ole pidempiä aikoja yksin kotona. On kuitenkin hyvä, että se tottuu mahdollisimman moneen asiaan.

Aikataulujen joustavuus on ollut myös hyvä Bamsen sosiaalistamisen kannalta. Toki se onnistui elokuussa myös vapaapäivien aikana. Opintojen aikana on kuitenkin ollut se etu, että välillä on saattanut olla vapaata keskellä päivääkin. Tällöin kaikki ohjelma ei ole painottunut iltoihin. En toki sano, että näin on kaikilla työssäkäyvilläkään, sillä kaikki eivät tee töitä kahdeksasta neljään.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että koiran omistaminen ja opiskelu ovat sujuneet hyvin. Täytyy vain priorisoida. Jos ottaa koiran, sitoutuu siihen, ettei voi mennä ja tulla yhtä vapaasti kuin ennen koiran tuloa. Elämä on täynnä valintoja, eikä kaikkea voi aina saada. Koen kuitenkin ainakin itse, että koiran omistaminen on minulle arvokkaampaa kuin jatkuva poissa kotoa oleminen.

En usko, että koiran omistaminen opiskeluaikana poikkeaa juurikaan siitä, millaista olisi omistaa koira työelämässä ollessa. Totta kai elämä muuttuu silloin, mutta pohjimmiltaan ollaan samojen kysymysten äärellä. Päiväohjelma vain muuttaa muotoaan. 

Haluan siis sanoa, että koiran omistaminen opiskelijana on täysin mahdollista. Asui sitten yksin tai jonkun toisen kanssa. Vaikka koirasta pitää kantaa vastuu, tuo koira myös elämään paljon hyvää. Enkä vaihtaisi Bamsea mihinkään.