Ufoja ja muuta mahtavaa – postaus Bamsen silmin

Jee! Jeee! Jeeeeeeeee! Se on kuulkaas nyt niin, että tässä postauksessa puikoissa olen minä elikkäs maailman mahtavin shelttipoika Bamse!! Minulta pyydettiin tällaista juttua ja koska sanon kaikkeen aina kyllä, niin sanoin kyllä TÄHÄNKIN. Kertauksena siis että olen blogin päätähti ja ikää minulla on yhdeksän kuukautta.

Pidän monista asioista. Suurin osa ihmisistä on kivoja. Namit ja herkut ovat kivoja, ruoan syöminen sen sijaan on vähemmän kivaa. Haluaisin leikkiä kaikkien koirien kanssa mutta tyhmät hihnanjatkeet eivät anna siihen ikinä lupaa. En voi ymmärtää.

Pidän myös pureskelemisesta. Ja leikkimisestä. Leikin myös niin, että heittelen lelujani ilmaan. Se on kuulemma holtitonta. Kerran lelu lensi työpöydälle. Omistajat epäilevät, että telkkari hajoaa joskus. En voi ymmärtää tätä ajatusta..

Minulla on paaaljon energiaa ja joka päivä on jonkinlainen seikkailu. Kerran söin osan kinkuista, jotka olivat toisen omistajani leivällä. Jostain syystä tämä tempaus ei ilahduttanut häntä. Minä luulin vain auttavani, mutta ei väkisin...

Minulta murtui joulukuussa jalka ja olin pitkään liikuntakiellossa. Jokin aika sitten jouduin uuteen leikkaukseen, koska jalasta piti kuulemma poistaa jotain nauloja. En ymmärrä. Mutta leikkauspäivänä kävin seikkailulla ja lensin oikein ufolla oikeiden alieneiden kanssa. Kukaan ei vain usko tätä, mutta totta se on. Minut on myös nimetty kaupunginpuutarhuriksi.

Tulevalta odotan paljon piiiiitkiä lenkkejä ja metsässä juoksemista ja muuta mahtavaa. Siksi minulla kai on tämä blogi, jonne voin jakaa mahtavaa elämääni. Tiedättehän, tällainen shelttipojan elämä on oikeasti aika mahtavaa.