Kuten monet muutkin koirat, myös Bamse joutuu välillä olemaan yksin. Syksyn opinnot ovat onneksi mahdollistaneet sen, ettei Bamse joudu heti alussa olemaan hirveän pitkiä aikoja yksin. Yksinoloharjoitukset aloitettiin kuitenkin jo melko pian Bamsen tulon jälkeen. Yksinolon opettelussa sovelsimme Mustin ja Mirrin pentuoppaan oppeja.
Yksin ollessaan Bamse jää makuuhuoneeseen kompostikehikosta tehdyn portin taakse. Makuuhuone on Bamsen yksinolon kannalta helpoin paikka, sillä siellä on vähiten sähköjohtoja ja ne saa helpoiten irti seinästä. Olohuoneessa taas olisi tietokoneiden, telkkarin sun muiden johtoja.
Aluksi Bamse piipitti portin takana erityisen paljon. Sille ei kuitenkaan ole annettu huomiota sen vinkuessa portin takana. Yksinoloharjoitukset aloitettiin niin, että Bamse oli pieniä hetkiä portin takana ja pääsi pois rauhoituttuaan ja lopetettuaan vinkumisen.
Seuraavaksi edettiin sitten siihen, että Bamse jäi kirjaimellisesti yksin niin että kukaan ei ollut kotona. Portin taakse jäädessään Bamse saattaa jäädä vinkumaan, mutta kaikesta päätellen se ei jatka sitä kovinkaan kauaa. Ainakaan se ei yleensä vingu, kun joku sitten saapuu kotiin. Uskon myös, että naapurit sanoisivat, jos se mekastaisi yksin kotona.
Yksinolo on siis lähtenyt sujumaan ihan mallikkaasti. Se onkin tärkeää, sillä ei ole sellaista mahdollisuutta, että joku olisi koko ajan Bamsen seurana. Ei se tietenkään tulevaisuudessakaan joudu olemaan yksin työpäiviä pidempiä aikoja, mutta harjoittelu on syytä aloittaa jo pentuna.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti