Netta tässä hei! Ensiksi haluaisin muistuttaa teitä siitä, että vaikka Bamse on kaapannut tämän blogin, niin minä olen se alkuperäinen blogikoira. Muistakaapa se! Mutta ainakin olen alkuperäisen laumani mukana elämässä omaa parasta elämääni.
Ruoka on hyvää ja ulkoilu on kivaa. Tosin jos muut eivät ole paikalla, en hirveästi välitä kasviksista. Mutta herkut ovat hyviä. En tosin ole niin ahne kuin Miru. Nuorempana söin puruluut hitaasti, mutta nyt onnistun siinäkin paremmin.
Olen kokeillut eri harrastuksia aina agilitystä koirien uimakouluun. Kaikkeen sitä ajautuukin! Kerran omistajani yritti pukea minut haalariin ennen agilitytreenejä, mutten suostunut liikkumaan metriäkään. Sadetakki nyt sentään menee, jos on pakko.
Vieraat koirat ja ihmiset jännittävät minua. Tarvitsen aikaa tutustumiseen. Mutta olen myös mahtava matkustaja, sillä osaan matkustaa nätisti niin autossa, junassa kuin bussissakin. Eihän siellä ole mitään tekemistä, joten sama alkaa nukkua.
Vaikka olen jo yhdeksänvuotias, en suostu vielä olemaan vanha. Ei minusta vielä vanhuutta taida nähdäkään. Olen sama pieni suuri Netta, joka olen ollut viime vuosien aikana. Niin, olenhan minä Miruun verrattuna pieni, vaikka sheltiksi olenkin kuuleman mukaan iso.
Miru on paras kaverini, koska kasvoimme yhdessä. Ihan pennusta asti. Miru oli talossa jo kun minä tulin, ja meille tulikin erityinen side. Ai niin, ja Vilkku antoi minun usein nuolla samaa lautasta, vaikka muilla ei ollut tätä oikeutta. Vilkku myös opetti minusta tiskikoneen esipesijän.
Oma lauma on sitten paras lauma. Tosin pakko myöntää, että kun näin omistajani ensimmäisen kerran muutaman kuukauden tauon jälkeen, en aluksi tunnistanut häntä. Hups. Se oli vähän noloa. Mutta mitäs oli ollut jossain ulkomailla käymättä katsomassa minua!
Olen muuten tehnyt kaikenlaista hauskaa, kuten räätälöinyt housuja. Ai eivät itse pureskellut reiät kelpaa? Siinä tapauksessa vika ei taida olla minussa. Olen myös penkonut vessan roskista ja ryöminyt saunaan tarpeilleni oven kapean raon läpi.
Mutta kaikkein tärkeintä on, että olen oma, valloittava itseni. Vaikka olenkin pureskellut parit valjaat rikki (ihan vahingossa tietenkin). Sitten voinkin vain odottaa herkkuja ja rapsutuksia, jotka olen ehdottomasti ansainnut näin alkuperäisen blogikoiran asemassa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti