Me leikimme ja loikimme nyt näin

Bamsella on jälleen ollut tekemisentäyteinen viikko. Sama meno jatkui nyt viikonloppuna. Eilen osallistuimme taas Koirakoulu Ilon pentujen leikkitreffeille. Sen jälkeen Bamse olikin aika väsynyttä poikaa. Tänään se taas pääsi leikkimään Viv-bordercollien kanssa. Se onkin saanut tällä viikolla erinomaisen määrän harjoitusta muiden koirien kanssa leikkimisestä. On myös ilo nähdä, miten hauskaa sillä on leikin tiimellyksessä.

Pentukurssi, osa 3: Petiin meneminen

Eilen oli Bamsen pentukurssin kolmas kerta. Vuorossa oli petiin menemisen harjoitteleminen. Ensin harjoiteltiin kosketusalustan käyttöä ja sitten alusta laitettiin viltin päälle. Seuraava vaihe on, ettei alustaa tarvita, mutta siihen emme Bamsen kanssa vielä päässeet. 

Kurssin päätteeksi pennut pääsivät vielä leikkimään, mikä oli jälleen kerran Bamsen mielestä ihanaa. Bamsella onkin ollut oikea puuhaviikko, mutta se ei ole tainnut Bamsea haitata ollenkaan. Sehän rakastaa mm. leikkimistä.

Tää on parasta aikaa

Bamsella on eilen ja tänään ollut superkivaa, sillä se on päässyt leikkimään uusien kavereidensa  kanssa. Eilen illalla se leikki Oiva-villakoiran kanssa ja tänään aamulla Solo-pampain (pieni amerikanpaimenkoira) kanssa. Taas oli Bamsen mielestä Parasta Ikinä päästä leikkimään. On hauskaa nähdä, miten hauskaa pennuilla oli.

Pentukurssi, osa 2: Luopuminen

Eilen oli Bamsen pentukurssin toinen kerta. Jouduimme vain valitettavasti lähtemään sieltä vähän aikaisemmin. Harjoittelimme luopumista, jota emme olleetkaan tulleet harjoitelleeksi vielä Bamsen kanssa kotona. Harjoitus alkoi niin, että toisessa kädessä oli nami nyrkissä ja kun pentu ei yrittänyt saada namia, annettiin nami toisesta kädestä.

Bamselle aloin liittää tähän käskysanaa "jätä", ja se tajusikin sen nopeasti. Harjoittelimme myös niin, että nami oli avoimella kämmenellä, mutta käden pystyi sulkemaan taas nyrkkiin, jos pentu yritti saada namia siitä. Harjoittelin Bamsen kanssa vähän myös käskyä namin ollessa lattialla niin, että voisin peittää sen kädelläni.

Tätä harjoitusta jatketaan ehdottomasti kotonakin, koska tämä on varmasti tulevaisuudessa hyödyllinen käsky Bamselle. Varsinkin kun se haluaisi syödä maasta vähän kaikenlaista ja saa olla tarkkana siitä, ettei se popsi tupakantumppeja tai nuuskapusseja.

Postauksen kuvat on otettu pari päivää sitten. On hauskaa huomata kuvista, miten paljon Bamse on kasvanut. Ensimmäisissä kuvissa se oli vielä varovaisen näköinen, mutta näissä uusissa varovaisuudesta ei ole tietoakaan.

Ensimmäinen rokotus

Tänään oli toden totta Bamsen ensimmäisen rokotuksen aika. Kävimme Evidensia Vallilassa. Bamsen mielestä eläinlääkärireissu oli ilmeisen hauska, sillä aulassa oli runsaasti hajuja haisteltavaksi. Ihan aluksi punnitsimme Bamsen ja vaaka ilmoitti tulokseksi 4 kg, kun taas eilen illalla kotona tulos oli ollut 3,6 kg.

Bamsen mielestä eläinlääkäri oli tosi kiva, ja Bamse heiluttikin häntäänsä tutkimusten ajan. Koska Bamse on välillä esimerkiksi istuskellut toinen etutassu ilmassa, tsekkasi eläinlääkäri sen jalat, mutta niissä ei ollut mitään ongelmaa. Bamselta katsottiin myös silmät, korvat, hampaat ja kivekset. Lisäksi sen sydäntä kuunneltiin stetoskoopilla.

Itse rokotus tapahtui nopeasti. Minä rapsuttelin Bamsea niskasta, avopuolisoni antoi sille nameja ja eläinlääkäri laittoi rokotuksen. Bamse ei edes huomannut sitä. Ensi kuussa onkin sitten seuraavan rokotuksen aika.

Missä liikummekin, aina meidät huomataan

Otsikossa mainittu kohta Teräsbetonin kappaleesta on käynyt usein mielessäni. Hyvin usein, kun Bamsen kanssa poistutaan kotipihaa kauemmas, ainakin yksi ihminen kiinnittää siihen huomiota. Jotkut kyselevät nimeä, rotua ja ikää ja haluavat silittää, toiset taas saattavat kauempaa kommentoida kaverilleen, että onpas ihana pentu. 

Bamse on saamastaan huomiosta aina mielissään, varsinkin jos se saa silityksiä. Sen mielestä menossa on aina Paras Päivä Ikinä, jos joku haluaa silittää sitä. Ja koska monet tuntemattomatkin ovat halunneet rapsuttaa Bamsea, on se tottunut kiitettävän hyvin muihin ihmisiin. Onkohan olemassa ihmistä, josta Bamse ei pitäisi?

Koska kirjoitan tätä postausta nyt yöllä tämän vuorokauden puolella, voi olla, että tänään tulee vielä toinenkin postaus. Bamse on nimittäin menossa hakemaan ensimmäiset rokotukset! Ja nyt 18.9. se on 12-viikkoinen. Kuvista näkee, miten Bamse on kasvanut siitä, kun se tuli meille. Blogin bannerikin pitää varmaan pian vaihtaa, koska Bamsea ei meinaa tunnistaa siitä kuvasta.

Punnitsimme Bamsen tänään ja saimme tulokseksi 3,6 kg. Säkäkorkeuden mittaaminen on ollut ongelmallisempaa, mutta jos epätoivoinen kotimittaus pitää paikkansa, voi säkäkorkeus olla n. 29 cm. Tai jotain sinnepäin. Vaikea sanoa, kun ei ole ollut mahdollisuutta mitata Bamsea säkämitalla.

Energiaa Bamsella on edelleen kuin pienellä kylällä. Päivään kuuluu yleensä ainakin yksi pentuhepuli, joka sisältää päätöntä juoksentelua ympäri asuntoa. Hampaat alkavat myös ilmeisesti vaihtua, sillä Bamsesta on kiva pureskella kaikkea. Ihan kaikkea. Bamse jaksaa myös riehua aika kauan. Viime lauantaina se tosin oli oikeastaan koko päivän väsynyt pentuleikkitreffien jäljiltä. 

Erikoiset asiat vähän jännittävät Bamsea vieläkin, mutta samalla se on myös kiinnostunut muista asioista. Julkisilla kulkuneuvoilla Bamse on matkustanut kiitettävän paljon. Rokotusten jälkeen tulee mahdollisuus päästä lopulta Mustin ja Mirrinkin pentutreffeille. Mikäpä olisikaan Bamsesta kivempaa?

Kaiken kaikkiaan Bamse on hyvin reipas pentu, joka jatkaa eteenpäin häntä heiluen. Se ei ole pelästymällä pelästynyt mitään. Se on myös mahdottoman ahne, joten ruokakuppi tyhjenee hetkessä. Tällä hetkellä Bamse syö kolme kertaa päivässä.

Onneksi välillä voi pysähtyä nauttimaan pentuajasta. Vaikka pennun kanssa kaikki alkaa aina nollasta, ei pentuaikaa tietenkään saa koskaan takaisin. Ja pennut vielä kasvavat todella nopeasti. Niin on Bamsenkin kohdalla, vaikka välillä on vaikea huomata sen kasvua, kun sen näkee päivittäin ja se tuntuu olevan aina samankokoinen.

Yksinolo

Kuten monet muutkin koirat, myös Bamse joutuu välillä olemaan yksin. Syksyn opinnot ovat onneksi mahdollistaneet sen, ettei Bamse joudu heti alussa olemaan hirveän pitkiä aikoja yksin. Yksinoloharjoitukset aloitettiin kuitenkin jo melko pian Bamsen tulon jälkeen. Yksinolon opettelussa sovelsimme Mustin ja Mirrin pentuoppaan oppeja.

Yksin ollessaan Bamse jää makuuhuoneeseen kompostikehikosta tehdyn portin taakse. Makuuhuone on Bamsen yksinolon kannalta helpoin paikka, sillä siellä on vähiten sähköjohtoja ja ne saa helpoiten irti seinästä. Olohuoneessa taas olisi tietokoneiden, telkkarin sun muiden johtoja.

Aluksi Bamse piipitti portin takana erityisen paljon. Sille ei kuitenkaan ole annettu huomiota sen vinkuessa portin takana. Yksinoloharjoitukset aloitettiin niin, että Bamse oli pieniä hetkiä portin takana ja pääsi pois rauhoituttuaan ja lopetettuaan vinkumisen.

Seuraavaksi edettiin sitten siihen, että Bamse jäi kirjaimellisesti yksin niin että kukaan ei ollut kotona. Portin taakse jäädessään Bamse saattaa jäädä vinkumaan, mutta kaikesta päätellen se ei jatka sitä kovinkaan kauaa. Ainakaan se ei yleensä vingu, kun joku sitten saapuu kotiin. Uskon myös, että naapurit sanoisivat, jos se mekastaisi yksin kotona.

Yksinolo on siis lähtenyt sujumaan ihan mallikkaasti. Se onkin tärkeää, sillä ei ole sellaista mahdollisuutta, että joku olisi koko ajan Bamsen seurana. Ei se tietenkään tulevaisuudessakaan joudu olemaan yksin työpäiviä pidempiä aikoja, mutta harjoittelu on syytä aloittaa jo pentuna.

Bamsen kiva viikonloppu

Bamsella oli toden totta kiva viikonloppu. Lauantaina se pääsi käymään Koirakoulu Ilon pentuleikkitreffeillä. Siitä se ottikin kaiken ilon irti. Bamsesta taisi olla parasta ikinä päästä leikkimään uusien kavereiden kanssa. Bamse olikin sitten loppupäivän hämmentävän väsynyt. Löytyipähän näköjään sitten asia, joka saa Bamsenkin energiatasot hetkeksi laskeutumaan.

Eilen taas muutama kaverini kävi meillä ja Bamse nautti huomion keskipisteenä olemisesta. Kotoa suuntasimme vielä Kansainvälisille Suurmarkkinoille. Bamsen mielestä tämäkin oli kivaa, koska se sai huomiota myös tuntemattomilta ihmisiltä. Ja Bamsestahan kaikki ihmiset ovat kivoja.

Pentukurssi, osa 1: Onnellisin Bamse

Tänään oli Bamsen aika astua opintielle. Tänään nimittäin alkoi Bamsen pentukurssi Koirakoulu Ilossa. Näin ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin kontaktia ja käsikosketusta. Molempia oltiinkin harjoiteltu vähän jo kotona. Käsikosketusta oltiin tosin harjoiteltu kotona hyvinkin simppelisti ja tänään sitä laajennettiin niin, että pyysin Bamsea koskemaan kättäni kun seisoin.

Katsekontaktia harjoiteltiin naksuttelemalla. Katsekontakti taisi olla myös yksi niistä asioista, joita Netankin kanssa harjoiteltiin pentukurssilla joskus vuosia sitten. Näitä harjoituksia onkin nyt hyvä jatkaa kotonakin.

Bamsen kurssikerran ehdoton kohokohta oli päästä leikkimään muiden kurssilaisten kanssa. Yksi pentu oli tänään poissa, mutta kaksi muuta olivat paikalla. Tämä leikkihetki teki Bamsesta äärimmäisen onnellisen. Sillä ei vielä ole ollut koirakavereita, ja siitä näki kuinka se nautti muiden kanssa leikkimisestä.

Postauksen kuvat on otettu pari päivää sitten.

Näy pimeässä!

Kun syksy saapuu, saapuvat jälleen myös pimenevät illat. On siis taas aika huolehtia pimeässä näkymisestä. Muistetaan siis kaivaa heijastimet esiin! Niin omistajan kuin myös koirankin on syytä näkyä pimeässä oman sekä muiden turvallisuuden vuoksi. Katuvaloista huolimatta lähestyvän autoilijan voi olla vaikea havaita ihmistä, joka ei käytä heijastinta.

Pimeässä näkyminen ei ole mitään rakettitiedettä. Omistaja voi laittaa heijastimen kiinni takkiinsa tai käyttää vaikkapa heijastinliiviä. Minäkin olen nyt ajatellut ottaa taas käyttöön vanhan kunnon heijastavan Hurtan treeniliivin.

Koirillekin on tarjolla eri vaihtoehtoja. On erilaisia heijastinliivejä, huomiovaloja, heijastavia pantoja ja valjaita... Sheltin kanssa heijastavat pannat ja valjaat eivät oman kokemukseni mukaan juurikaan turkin alta näy, mutta heijastinliivi on hyvä vaihtoehto.  Bamsekin on saanut ensimmäisen heijastinliivinsä, jossa on vielä hieman kasvunvaraa. Nyt sekin sitten näkyy pimeässä. 

Vuosi

Perjantaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Vilkku poistui laumasta. Se jätti jälkeensä suuren aukon, jota kukaan ei voi paikata. Vilkku oli omalaatuinen, suuri koirapersoona. Maailman iloisin koira. Aina valmiina heiluttamaan häntää ja antamaan rakkautta. Aina valmiina saamaan silityksiä. 

Vuoden aikana pahin suru on hälvennyt, vaikka tätä tekstiä kirjoittaessani tunnenkin kyynelten kihoavan silmiini. Kun kävin ensimmäistä kertaa kotona Vilkun kuoleman jälkeen, siellä oli hiljaista. Vaikka siellä oli (ja on edelleen) kolme koiraa, oli kovaäänisin haukkuja poissa joukosta.

Vilkku ehti nähdä kaikki kotikotona minun aikanani asuneet koirat. Se saapui laumaan, kun ensimmäinen koiramme Susku vielä eli. Se näki Pirin koko lyhyen elämän. Sen elämän aikana saapuivat Miru ja Netta, ja seitsemän vuotta myöhemmin Muru.

Vilkku rakasti pentuja ja otti ne aina hyvin vastaan. Se olisi varmasti pitänyt Bamsestakin. Mutta niin se vain on, että meillä kaikilla on täällä rajallinen aika käytössämme. 6.9.2018 oli Vilkun aika lähteä. 

Vilkku 11.3.2005-6.9.2018

Bamsen sosiaalistaminen

Sosiaalistaminen on yksi asia, jossa epäonnistuin Netan kanssa. Siksi se on myös asia, jonka olen halunnut tehdä toisin Bamsen kanssa. Onneksi meillä on täällä loistavat puitteet pennun sosiaalistamiselle. Kulkuneuvoja, ihmisiä, lemmikkitarvikekauppoja, erilaisia paikkoja...

Bamse on suhtautunut uusiin asioihin enimmäkseen uteliaasti, vaikka välillä jotkin asiat sitä jännittävätkin. Julkisissa kulkuneuvoissa se matkustaa kiltisti sylissä, ja jotkut muutkin matkustajat ovat kiinnittäneet siihen huomiota. Kulkuneuvoista olemme käyttäneet eniten bussia, mutta myös raitiovaunu, metro, juna ja auto ovat tulleet tutuiksi.

Ihmisiin Bamse on myös saanut tutustua kiitettävän paljon. Hyvin usein ollessamme kodin ulkopuolella joku tulee kysymään, saako Bamsea silittää. Ja Bamsehan rakastaa ihmisiä, vaikka välillä sitä vähän ujostuttaakin. Rapsutukset ja silitykset ovat Bamsesta parasta ikinä.

Lemmikkitarvikekaupoissakin olemme joitain kertoja käyneet. Yhdellä kerralla Bamse sai kehuja reippaudestaan. Bamsella ei myöskään ole ollut ongelmia sen kanssa, että myyjät ovat sovittaneet sen päälle valjaita ja heijastinliiviä. Niitä ostettaessa olikin hyvä, että Bamse oli mukana, koska oikea koko olisi ollut muuten vaikea valita.

Viime viikolla Bamse pääsi osallistumaan myös fuksiaisiin, joissa olimme pitämässä yhtä rastia. Bamsen mielestä se taisi olla paras päivä ikinä, koska se sai jälleen kerran paljon huomiota ja erityisesti silityksiä. On ihanaa huomata, miten reipas pieni pentu Bamse on.

Osa äänistä on Bamsen mielestä vieläkin jänniä, mutta vaikka sitä jännittää, se on myös utelias. Äänten lisäksi pitää käydä vielä lisää erilaisissa paikoissa ja löytää Bamselle koirakavereita. Torstaina alkaa jo pentukurssi.

Alkuperäinen blogikoira – postaus Netan silmin

Netta tässä hei! Ensiksi haluaisin muistuttaa teitä siitä, että vaikka Bamse on kaapannut tämän blogin, niin minä olen se alkuperäinen blogikoira. Muistakaapa se! Mutta ainakin olen alkuperäisen laumani mukana elämässä omaa parasta elämääni. 

Ruoka on hyvää ja ulkoilu on kivaa. Tosin jos muut eivät ole paikalla, en hirveästi välitä kasviksista. Mutta herkut ovat hyviä. En tosin ole niin ahne kuin Miru. Nuorempana söin puruluut hitaasti, mutta nyt onnistun siinäkin paremmin.

Olen kokeillut eri harrastuksia aina agilitystä koirien uimakouluun. Kaikkeen sitä ajautuukin! Kerran omistajani yritti pukea minut haalariin ennen agilitytreenejä, mutten suostunut liikkumaan metriäkään. Sadetakki nyt sentään menee, jos on pakko.

Vieraat koirat ja ihmiset jännittävät minua. Tarvitsen aikaa tutustumiseen. Mutta olen myös mahtava matkustaja, sillä osaan matkustaa nätisti niin autossa, junassa kuin bussissakin. Eihän siellä ole mitään tekemistä, joten sama alkaa nukkua.

Vaikka olen jo yhdeksänvuotias, en suostu vielä olemaan vanha. Ei minusta vielä vanhuutta taida nähdäkään. Olen sama pieni suuri Netta, joka olen ollut viime vuosien aikana. Niin, olenhan minä Miruun verrattuna pieni, vaikka sheltiksi olenkin kuuleman mukaan iso.

Miru on paras kaverini, koska kasvoimme yhdessä. Ihan pennusta asti. Miru oli talossa jo kun minä tulin, ja meille tulikin erityinen side. Ai niin, ja Vilkku antoi minun usein nuolla samaa lautasta, vaikka muilla ei ollut tätä oikeutta. Vilkku myös opetti minusta tiskikoneen esipesijän.

Oma lauma on sitten paras lauma. Tosin pakko myöntää, että kun näin omistajani ensimmäisen kerran muutaman kuukauden tauon jälkeen, en aluksi tunnistanut häntä. Hups. Se oli vähän noloa. Mutta mitäs oli ollut jossain ulkomailla käymättä katsomassa minua!

Olen muuten tehnyt kaikenlaista hauskaa, kuten räätälöinyt housuja. Ai eivät itse pureskellut reiät kelpaa? Siinä tapauksessa vika ei taida olla minussa. Olen myös penkonut vessan roskista ja ryöminyt saunaan tarpeilleni oven kapean raon läpi. 

Mutta kaikkein tärkeintä on, että olen oma, valloittava itseni. Vaikka olenkin pureskellut parit valjaat rikki (ihan vahingossa tietenkin). Sitten voinkin vain odottaa herkkuja ja rapsutuksia, jotka olen ehdottomasti ansainnut näin alkuperäisen blogikoiran asemassa.

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä Pampulaa

Bamsen elämä on ihmetyksiä täynnä. On jänniä hajuja ja uusia ihmisiä. On erilaisia ääniä ja kulkuneuvoja. Bamse on päässyt harjoittelemaan erityisesti bussilla matkustamista. Kuvissa esiintyvät valjaat on ostettu Mustista ja Mirristä. Niissä on vielä kasvunvaraa (tarkoituksella), mutta Bamse kasvaa kuitenkin nopeasti.

Nähtäväksi jää, mahtuvatko valjaat Bamselle vielä sen ollessa täysikasvuinen. Haluaisin hankkia Bamselle sadetakin, mutta sitä en viitsisi hankkia vielä, ettei se heti käy pieneksi. On myös jännä nähdä, minkä kokoinen Bamsesta tulee. Yritin äsken mitata Bamsen säkäkorkeuden, mutta en kuitenkaan voi luottaa omiin kotimittauksiinikaan.

Ensi viikolla alkaakin jo Bamsen pentukurssi. On hauskaa päästä sinne katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Siellä varmasti saadaan hyviä oppeja elämään. Viimeksihän olen ollut pentukurssilla Netan kanssa yhdeksän vuotta sitten, joten se tuntuu jo lievästi sanottuna kaukaiselta ajatukselta.