Miksi juuri sheltti?

Uskon, että monet koiranomistajat ovat valinneet rotunsa jostain tietystä syystä. Yksi kaipaa seurakoiraa, toinen haluaa agilitykentille ja kolmas etsii metsästyskaveria. Toivotut ominaisuudet vaikuttavat väistämättä koiran hankintaan.

Minullakin on syyni siihen, miksi vuosia sitten halusin nimenomaan sheltin. Liki 11 vuotta sitten kesällä olin Piri-colliemme kanssa mätsärissä. Olin sinä kesänä innostunut koiraharrastuksesta koiraleirin jälkeen ja samalla olin saanut ensikosketuksen mätsäreihin.

Samaisessa mätsärissä taisin nähdä sheltin, sillä muistan sen jälkeen alkaneeni haikailla oman sheltin perään. Jos en aivan väärin muista, aloin kotonakin puhua shelteistä ja etsiä lisätietoa rodusta. Rotuhan oli minulle entuudestaan lähinnä ulkonäöstään tuttu.

Vasemmalla: Pirin kanssa match show'ssa heinäkuussa 2008
Oikealla: Netan kanssa mätsärissä huhtikuussa 2013

Koirapuheeni eivät loppuneet, vaikka ne varmasti vaikuttivatkin perinteisiltä puheilta siitä, miten oma koira olisi kiva. Olin nimittäin jo ala-asteella lukenut koirakirjoja ja itse asiassa ala-asteen alussa olisin halunnut kultaisennoutajan. Kultsu- ja shelttijutuissa oli kuitenkin se ero, että shelttijuttu ei ollut ohimenevä vaihe.

Minulla oli kotona koirakirjoja, mutta muistan myös marssineeni kirjastoon lainaamaan lisää. Halusin etsiä mahdollisimman paljon tietoa shelteistä. Tarkoitukseni oli kerätä mahdollisimman paljon tietoa shelteistä. Löysinkin tietokoneeltani tiedoston, johon tuolloin keräsin parhaat palat shelttien ominaisuuksista.

Minulle luvattiin, että saisin sheltin, jos parin vuoden päästä vielä haluaisin sen. Niinhän siinä sitten kävi, että shelttiajatukset jatkuivat ja jatkuivat. Aloin vähitellen kerätä kasaan tavaroita pentua varten. Vilkku ja Pirihän olivat isokokoisempia kuin sheltit.

Netta kesäkuussa 2010 matkalla uuteen kotiin

Koirakirjoissa kerrottiin, että sheltit ovat älykkäitä ja oppivaisia koiria. Se kuulosti hyvältä. Rotu vaikutti kaikin puolin näppärältä. Toitotin joka puolelle haluavani sheltin nimenomaan sen luonteen takia, vaikka todellisuudessa rodun ulkonäkö herätti ensin huomioni.

Netan tulo osoitti rotuvalinnan oikeaksi. Se osoitti myös sheltin olevan oiva ensikoira. Netta on ollut nopea oppimaan, ja olen saanut sen kanssa mahdollisuuden tutustua eri lajeihin. Olen tehnyt Netan kanssa paljon virheitä, mutta vaikeuksista huolimatta olemme kokeneet myös onnistumisemme.

Olen myös tullut siihen tulokseen, että sheltti on se rotu, joka minua kiinnostaa jatkossakin. Rotu on osoittautunut monipuoliseksi; olen havainnut shelttien kilpailevan ainakin agilityssä, rally-tokossa, tokossa ja koiratanssissa. Sheltissä on hyviä ominaisuuksia (älykkyys, oppivaisuus, kiltteys...) kauniissa paketissa.

Shelttilenkillä heinäkuussa 2012

Sheltti on myös kompaktin kokoinen. Koon vaihtelu rodun sisällä on toki suurta, mutten koe ainakaan Netan kokoa ongelmaksi, vaikka Netta onkin reilusti shelttien ihannesäkäkorkeutta isompi. Sheltti ei ole liian iso, muttei myöskään liian pieni.

Tiedostan myös, etteivät kaikki sheltit ole rotunsa ihanne-edustajia – ei ole Nettakaan. Tähän postaukseen ei kuitenkaan mahtunut kaikkia shelteistä tietämiäni asioita, sillä tarkoitukseni ei ollut ruotia läpi kaikkia sheltin rotuominaisuuksia. Olen tietoinen mm. silmäsairauksista ja arkuudesta.

Jälkikäteen on mielenkiintoista ajatella, mitkä tekijät johtivat siihen, että valitsin rodukseni sheltin ja kuinka yksi pieni sattuma voikaan johtaa toiseen. Kuinka erilaista elämäni olisi, jos en olisi koskaan saanut Nettaa? Siihen en osaa edes vastata.