Laumasta lyhyesti

Ennen kuin blogi pääsee kunnolla vauhtiin, lienee parasta esitellä blogissa pyörivät koirat. Kuka kukin on ja mikä on kenenkin rooli Soopelisirkuksessa? Samalla esittelen lyhyesti myös laumasta poistuneet koirat.

Lauman nykyiset jäsenet

Netta

Netta on blogin päätähti. Netta on ensimmäinen oma koirani, yhdeksänvuotias shetlanninlammaskoira. Netan kanssa olen saanut oppia paljon niin koiraharrastuksesta kuin itsessänikin. Netan kanssa olen päässyt sukeltamaan syvemmälle koiramaailmaan ja kokeilemaan muun muassa agilityä, rally-tokoa, tokoa ja mätsäreitä. Koirana Netta on pidättyväinen, mutta omaan laumaan kuuluvia ihmisiä se rakastaa. Se on myös perso herkuille. Viimeksi Netan ollessa Helsingissä selvisi, että se on öisin käynyt salaa syömässä nappuloita koiranruokapussista.

Netta asuu kotikotonani Pohjois-Karjalassa, koska se ei sopeutunut kerrostaloelämään. Se asui kuitenkin luonani Vantaalla syksyllä 2015 ja sittemmin se on käynyt kolme kertaa Helsingissä pienellä kaupunkilomalla. 

Miru

Miru on Netan paras kaveri ja Netan tavoin yhdeksänvuotias. Kaveruksilla on ikäeroa reilut puolitoista kuukautta. Paperilla Miru on sileäkarvainen collie, mutta se on perinyt molemmilta vanhemmiltaan pitkät karvat tuovan geenin. Näin ollen Miru on pina eli pitkäkarvainen nahka. 

Miru on rauhallinen ja nauttii kotona oleskelusta. Keppien ja esimerkiksi frisbeen heittely saavat sen kuitenkin innostumaan. Miru on paljon Nettaakin pahempi herkkusuu ja se onkin oikea ahmatti. Miru on myös koiralauman keskuudessa johtajan asemassa.

Muru

Muru on viisivuotias keskikokoinen villakoira, joka muutti kotikotiini kesällä kaksi vuotta sitten. Muru on innokas, iloinen ja tarmokas. Vieraita ja rapsutuksia se rakastaa yli kaiken. Sen herkkuihin kuuluvat esimerkiksi salaatti ja kurkku.

Lauman entiset jäsenet

Vilkku

Vilkku oli iloinen ja laumaansa pyyteettömästi rakastava sekarotuinen koira. Sen suonissa virtasi suomenajokoiran ja jämtlanninpystykorvan veri. Vilkku piti uimisesta, mutta viimeisenä kesänään se ei enää halunnut uida syvälle. Se oli koira, joka ei aluksi vaikuttanut koskaan vanhenevan. Viime syksynä Vilkku oli 13-vuotias, ja sen aika tuli täyteen. Sen takajalat alkoivat pettää, ja lopulta oli sen aika päästä kivuista. 

Piri

Piri oli ilonamme aivan liian vähän aikaa. Se saapui meille Vilkun ollessa kaksivuotias ja Vilkku olikin ilahtunut uudesta kaverista. Piri oli aikamoinen ahmatti. Kerran se hotki särkylääkkeitä ja viettipä se kerran myös yönkin ulkona. Piri ei kuitenkaan ehtinyt täyttää edes kolmea vuotta, kun se menehtyi jäätyään auton alle. Ehkä olisi helpompaa ajatella, että kaikella on tarkoitus, vaikkei se aina lohdutakaan. Jos Piri ei olisi kuollut, ei meillä olisi Mirua, joka on muuten Pirin siskon tytär.

Susku

Susku oli perheeni ensimmäinen koira ja se kuului perheeseen jo ennen syntymääni. Susku oli arka, mutta se oli myös kiltti ja tottelevainen. Sitä saattoi pitää vapaana pihassa, eikä se lähtenyt minnekään. Se oli vapaana myös lenkeillä, kunnes vanhemmiten sen kuulo alkoi heikentyä, eikä se enää kuullut kutsuja. Vilkun tullessa meille Susku oli 15-vuotias. Vaikka Susku ei aluksi pitänyt pennusta ja vietti pari viikkoa toisella puolella taloa, se virkistyi pennun tulon jälkeen. Susku kuitenkin halvaantui ollessaan lähes 16-vuotias, jolloin oli sen aika päästä kivuista.