perjantai 19. heinäkuuta 2019

Elämä on odottamista – postaus Murun silmin

Olen Muru, keskikokoinen villakoira. Koska olen vasta viisivuotias, olen lauman nuorin jäsen. Olen myös lauman uusin tulokas, koska liityin laumaan kaksi vuotta sitten. En siis ole ollut täällä pennusta asti, mutta sehän ei minua estä.

Muut koirat eivät pidä salaatista, kurkusta ja tomaatista, mutta minä söisin sellaisia ihan mielelläni. Mirulla on kyllä tapana heittää salaatit pois kupista, mutta se syö ne sen jälkeen, etten minä vahingossakaan saisi syödä niitä. En ymmärrä tätä toimintatapaa.

Minussa on yksi juttu, jota Netassa ja Mirussa ei ole. Minulta ei irtoa karvaa. Jos lattialla on karvatuppoja, ne eivät voi olla minusta peräisin. Ja koska minusta ei irtoa karvaa, minut trimmataan aina välillä. Sellaista se villakoiran elämä on.


R-a-k-a-s-t-a-n huomiota. Voisin ottaa aina vastaan silityksiä. Usein myös yritän venytellä ihmistä vasten, kun yritän saada huomiota. Kun on meidän koirien aika saada ruoka, tökin ihmisiä nenällä jalkoihin. Se ei kuulemma nopeuta palvelua. Kumma juttu, sanon minä.

En oikein ymmärrä sitä, miksi ihmiset lähtevät. Yksi lähtee sinne ja toinen lähtee tuonne. Ne myös palaavat eri vaiheessa. En ymmärrä, mikä siinä on ideana. Miksi kaikki eivät voi olla samaan aikaan paikalla? Eikö se olisi helpointa meille kaikille?

Mennään sitten suoraan asiaan. Minä odotan. Odotan sitä, että ihmiset palaavat. Välillä ne epäilevät, etten itsekään tiedä, mitä odotan. Ne eivät ymmärrä. Odottaminen on uskomattoman tärkeä tehtävä, jota suoritan mitä suurimmalla hartaudella.


Miten minä sitten odotan? Menen eteiseen istumaan ja odotan. Tiedättehän. Se kuuluu luonteeseeni. Joskus Netta on odottanut hetken kanssani, mutta ei sekään jaksa kovin kauaa kanssani odottaa. Kaikki eivät ole yhtä kärsivällisiä odottajia kuin minä.

Odotan sitä, että kotonani asuvat ihmiset palaavat sieltä, minne he lähtivät. Jään myös odottamaan, jos vieraat lähtevät. Ja vaikka kukaan ei ymmärrä, odotan silti. Miru ja Netta nyt muutenkin lähinnä nukkuvat, joten kai minullakin on oltava oma lempipuuhani.

Odottelun lisäksi pidän toki ulkona juoksemisesta. Ajattelin vain, että olisi tärkeää kertoa tästä odottamisesta. Tajusin kuitenkin, että en halua teidän luulevan, että ainoa tekemäni asia on odottaminen. Ymmärrättehän?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti