Täällä jälleen – mitä meille kuuluu?

Vuosi vuodelta blogipostaukset ovat vähentyneet. Tämä on tämän vuoden ensimmäinen ja samalla viimeinen postaus. Jotenkin koko blogimaailma tuntuu kokeneen suuren muutoksen, sillä nykyisin Instagram-tili tuntuu helpoimmalta tavalta jakaa koirien kuvia ja kuulumisia. Samaan aikaan se ei kuitenkaan täysin korvaa sitä, mitä blogi on merkinnyt itselleni. Tai ainakin on joskus merkinnyt.

Ajattelin nyt mahdollisesti alkaa elvyttää tätä blogia. Samalla pitää käydä läpi blogin sivut ja päivittää tekstejä. Viime vuonna ei käsitelty edes vuodelle asetettuja tavoitteita ja toiveita, ja tälle vuodelle en sellaisia näköjään asettanutkaan. Toivottakoon kuitenkin, että ensi vuonna koko lauma pysyy terveenä ja hyvävointisena.

Netta täytti huhtikuussa kunnioitettavat 13 vuotta. Netta on nykyisin jokseenkin harvahampainen poistettujen hampaidensa vuoksi, eikä sen kuulokaan enää ole kovin hyvä. Netta oli luonamme syksyllä, ja silloin huomasimme sen toden teolla olevan nykyisin vanha. Sen mieluisin puuha taitaa nykyisin olla nukkuminen.

Bamse täytti kesällä neljä vuotta ja Panda täytti kaksi vuotta. Bamse ja Panda ovat parhaat ystävykset, kunnon tehokaksikko. Molemmat koirat voivat myös hyvin. Bamsen pohjaton ahneus tosin aiheuttaa välillä ongelmia, koska totta kai ahneimmalla koiralla on myös herkin vatsa.

Tehokaksikon edesottamuksina voidaan mainita esimerkiksi roskiskaappiin murtautuminen. Kerran saatiin videoyhteydellä selville, että Panda olikin päätekijä. Olimme laittaneet roskiskaapin oven eteen viiden litran vesipöniköitä ja videolta näimme, miten Panda veti pönikät roskiksen edestä. Ja tästä olimme syyttäneet Bamsea, että varmasti se oli sen tehnyt, kun sillä on enemmän voimaakin. No juu...

Toivotamme kaikille lempeää uutta vuotta. Toivotaan, että seuraava postaus ilmestyy aiemmin kuin ensi joulukuussa.

Maaliskuun kuvia

Tähän postaukseen olen koonnut loput maaliskuussa otetut kuvat.

Pitkästä aikaa kuulumisia

Täällä jälleen! Kuvamateriaalina maaliskuussa otettuja kuvia, jotta ne saadaan tänne blogin puolelle. Luvassa on myös vielä erillinen kuvapostaus, jotta päästän sitten myöhemmin laittamaan tuon maaliskuisen kerran jälkeenkin otettuja kuvia. Mutta mitä meille oikein kuuluu ja mitä onkaan tapahtunut, kun on ollut tällainen postaustauko?

Ei ole oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Pandalla oli huhtikuussa ensimmäiset juoksut. Se tuntuikin oudolta, koska Netta on sterkattu kymmenen vuotta sitten, joten oli aika pitkä tauko elämästä juoksuisten narttujen kanssa. Olin jo etukäteen hankkinut Pandalle parit juoksupöksyt, joten niillä olikin käyttöä.

Keskiviikkona käytiin Pandan kanssa fyssarilla. Leikattu jalka oli itse asiassa vahvistunut, kun taas oikeassa reidessä oli vähemmän lihasmassaa. Tarkoitus on nyt jatkaa harjoituksia takapään vahvistamiseksi. Suositeltiin myös polvien tarkastuttamista luustokuvien yhteydessä.

Bamsekin voi hyvin. Kesäkuussa se kävi pari kertaa eläinlääkärissä oksentelun ja pulauttelun takia, mutta mitään selkeää syytä ei saatu. Tilanne saatiin hallintaan. Toisella eläinlääkärikäynnillä Bamselta ultrattiin sappirakko, jossa oli hieman höttöä, mutta ei mitään sen vakavampaa. Eläinlääkäri suositteli kuitenkin ultrauttamaan sapen muutaman vuoden päästä uudelleen.

Oli kuitenkin helpottavaa tietää, ettei sappirakon pitäisi ainakaan vielä aiheuttaa ongelmia. Sappirakko-ongelmat tuntuvat nimittäin olevan shelteillä yleisiä. Nyt Bamse syö hyvillä mielin ja oksentaa vain, jos ruokintaväli venähtää liikaa.

Pahimmat helteet ottivat jonkin verran voimille. Bamse makoili mielellään viilennysmatolla, ja molemmat koirat viihtyivät myös tuulettimen edessä. Vältettiin myös viettämästä aikaa ulkona keskellä päivää, jotta koirille ei tulisi liian kuumat oltavat.

Netta palasi maaliskuussa ienkontrollinsa jälkeen kotiin Pohjois-Karjalaan. Ne pahimmat helteet olisivatkin varmasti ottaneet sillä voimille erityisen paljon, kun se ei ole enää mikään nuori koira. Sillähän tuli huhtikuussa täyteen 12 vuotta.

Bamse täytti kesäkuussa kolme vuotta ja Panda puolestaan vuoden. Aika menee niin nopeasti. Bamse tuntuu rauhoittuneen sekä kastraation että Pandan tulon jälkeen. Toki osa rauhoittumisesta on voinut tulla myös iän mukana, joskaan ei se vieläkään kaikkein rauhallisin koira ole.

On itse asiassa hauskaa seurata Bamsen ja Pandan eroavaisuuksia. Bamse tuntuu olevan herkemmin menossa, kun taas Panda vaikuttaa mietteliäämmältä. Molemmat rakastavat huomiota, mutta Bamse tykkää enemmänkin peppurapsutuksista. Panda puolestaan saattaa sohvalla kiipeillä ihmisten päälle ja läpsiä tassulla halutessaan rapsutuksia.

Hammaspeikkoja, junamatkoja ja fysioterapiaa

Viime aikoina onkin tapahtunut kaikenlaista. Viime viikon torstaina Netta meni hammashoitoon, jossa tarkoituksena oli poistattaa lohjennut poskihammas ja puhdistuttaa Netan hampaat. Netalla oli kuitenkin heilunut kaksi takahammasta parandontiitin takia, joten nekin piti poistaa. Lohjennut poskihammas oli murtunut ytimeen asti. 

Tämä kyseinen hammas oli siis yläleuassa oikealla. Vasemmalta puolelta vastaava hammas oli poistettu syksyllä 2020, jolloin murtuma huomattiin Netan poskeen kasvaneen patin takia. Röntgenkuvissa havaittiin, että tämän hampaan juuren jäänteistä osa oli tulehtunut, joten juuren jäänteet poistettiin. Netalta siis poistettiin kolme hammasta ja ne juuren jämät.

Ensi viikolla onkin sitten ienkontrollin aika. Netta syö siihen asti turvotettua ruokaa ja sille joudutaan laittamaan suuvettä ruokailun jälkeen. Suuveden laitto on ainoa hoitotoimenpide, jota Netta inhoaa. Kaikki muut toimenpiteet on aina saanut tehtyä ilman ongelmia, mutta tässä Netta menisi mieluiten pois.

Netta on nyt aikamoinen harvahammas, koska siltä on jo aiemmin poistettu kaksi hammasta. Tämä on samalla muistutus siitä, että ne koiran hampaat pitää oikeasti pestä. Toisaalta yhdelläkään aiemmalla seniorikoirallamme ei ole lohkeillut hampaita, joten ehkä Netalla on ollut myös huono tuuri.

Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Pohjois-Karjalassa. Netan oli tarkoitus palata vanhemmilleni, mutta ienkontrollin takia se ei vielä jäänytkään sinne. Netalla oli kuitenkin ihmeteltävää, kun Venna-collie oli kasvanut isoksi.

Matka taittui mukavasti junalla. Netta vanhana tekijänä totta kai nukkui. Iloksemme myös Bamse malttoi rauhoittua nukkumaan. Pandalla oli junassa auki sen kuljetusreppu, jossa se omatoimisesti nukkui osan ajasta. Matkat menivät siis varsin hyvin.

Bamse oli haltioissaan Vennasta, ja leikkeihin löytyikin nopeasti yhteinen sävel. Pandaa aluksi vähän ujostutti. Se oli nähnyt Vennan marraskuussa, mutta silloin ne molemmat olivat pienempiä. Leikkiminen alkoi kuitenkin kiinnostaa myös Pandaa.

Pellolla Panda oli ensimmäisellä lenkillä vähän varovaisempi, mutta toisella lenkillä se lähti innostui enemmän muiden mukaan leikkimään. Se juoksi myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vapaana. Samoin oikeastaan myös Bamse ja Netta.

Keskiviikkona Panda kävi fysioterapiassa Urheilukoiraklinikalla. Lihasmassaa oli vasemmassa takajalassa ja etujalan ojentajassa hieman vähemmän kuin oikealla puolella. Panda myös liikkui normaalisti, mutta kiersi välillä hieman vasenta kyynärpäätä ulospäin.

Pandan lihaskireyksiä hierottiin hieman, minkä lisäksi saimme kotitreeniohjeita tehtäväksi mm. tasapainotyynyn kanssa. Fysioterapeutin vastaanotolla tyyny jännitti Pandaa, mutta kotona se alkoi lopulta päästä jyvälle siitä. Seuraavan kerran mennään fyssarille sitten huhtikuussa.

Kun pääsimme Espoon eläinsairaalan parkkipaikalle, Panda alkoi täristä, vaikkei se hetkeen ole pakkasen takia tärissyt. Ulkona se ei myöskään halunnut mennä portaita alas. Kun sitten astelimme sisään Urheilukoiraklinikalle, se tärisi sylissäni. Vastaanottohuoneessa sitä myös jännitti, mutta se lähti kuitenkin haistelemaan ympäri huonetta. Namien avulla tilanteesta luotiin mahdollisimman mukava, ja Panda malttoikin olla hieronnan verran paikallaan.

Pieni ja pippurinen – postaus Pandan silmin

Räyh! Olen Panda, ja saan jatkuvasti kuulla olevani pieni mutta pippurinen. En ihan ymmärrä pointtia tässä, koska minulla on painoa kuitenkin varmaan reilut viisi kiloa. Minkä minä sille voin, että viime mittauksella säkäkorkeuteni oli ehkä 34 cm? Mitä se oikeastaan edes tarkoittaa?

Haukkuminen on kivaa. Oikeastaan se on kaikista parhain ajanviete. Mikä voisi olla hauskempaa? Osaan vielä haukkua eri tavoilla, ja osaan pitää muutakin ääntä. Eikö se olekin hauskaa? Eikö vain?? Eihän kukaan huomaa minua, jos en vähän pidä melua itsestäni..? Ja minut pitää huomata.

Olen muuten hyvä hyppimään korkealle. Siis oikeasti hyvä. Tosin nuo ihmiset väittävät, että siihen nähden minulla meni yllättävän kauan oppia hyppäämään sängylle tai sohvalle. Mutta osaan tehdä korkeita hyppyjä. Ja osaan hyppiä ja kävellä kylki edellä. Hauskaa!

Syön hurjan mielelläni. Ruoka on hyvää! Söisin mielelläni ihmistenkin ruoat, vaikken saa lupaa... Miksen saa? Söisin ne niin mielelläni! Kuka ymmärtäisi pientä Pandaa? Kysynpähän vaan... Herkutkin ovat tietysti hyviä, namnam. Antakaa ruokaa.

Marraskuun lopussa tassulleni astuttiin vahingossa ja jouduin käymään eläinlääkärissä. Taju lähti kankaalle usein, hui! Ja usein piti käydä hoitamassa jalassa olevaa ärsyttävää kääröä. Sitten se jalka leikattiin vielä uudelleen. En todellakaan ymmärrä miksi jalkaan piti aina laittaa kaikkea outoa. Ja joulukuussa poistettiin yksi hammaskin. Apua!

Minussa on virtaa, mutta olen hurjan viisas. Kuka tahansa minut tunteva tietää sen. Olen myös aito sylikoira. Ja sulatan kaikkien sydämet. Tiesittehän sen? Pentuna sain kuulla että olen kuin Stockan leluosastolta. Mutta mitä se tarkoittaa??

Alkuvuoden tapahtumia

Tänä vuonna tarkoitus on lopettaa blogin laiminlyönti, joten mennään suoraan asiaan. Vuosi on alkanut ihan hyvissä merkeissä. Vuodenvaihteessa jännitti eniten Netan reaktio, koska se ei ole ollut täällä ikinä uutenavuotena. Itse asiassa sen ainoa uusivuosi kaupungissa oli Kajaanissa yli kymmenen vuotta sitten. Onneksi raketit eivät juurikaan kuuluneet sisälle. Pikaulkoilulla (hyvissä ajoin ennen keskiyötä) Nettaa selvästi jännitti pauke ja rakettien haju.

Viime viikon perjantaina Netta alkoi oireilla silmätulehdusta, ja kävimmekin eläinlääkärissä. Netta sai vaivaansa silmätipat ja kehotuksen käydä silmiin erikoistuneella lääkärillä tutkimuksella, jotta voitaisiin mahdollisesti saada selville syy näille silmätulehduksille.

Netta

Tämän viikon tiistaina oli Pandan toisen jalkaleikkauksen aika. Urheilukoiraklinikalla jalasta poistettiin kaksi metallilevyä. Niistä toinen oli ilmeisesti hangannut ihoa ja estänyt haavaa menemästä kunnolla umpeen. Nyt Panda sai myös luvan tehdä ulkona hihnalenkkejä ja kotona liikkua vapaasti.

Parin viikon päästä leikkauksesta on tarkoitus poistaa tikit, ja sen jälkeen varataan Pandalle aika fyssarille. Näin saadaan vihdoin jalka kuntoon. Toisaalta on hyvä, että tähän samaan syssyyn tuli tämä toinen leikkaus, niin ei tarvittu toista erillistä toipumisrumbaa.

Bamse

Tiistaina Bamsekin sai käydä eläinlääkärissä, koska se alkoi voimakkaasti siristellä oikeaa silmäänsä. Tälläkään kertaa Bamsella ei ollut silmätulehdusta, vaan ylimääräiset ripset aiheuttivat ongelmia. Eläinlääkäri nyppikin löytämänsä ylimääräiset ripset irti.

Bamsella kuului myös taas kerran lievä sydämen sivuääni. Se ei kuulunut taaskaan koko ajan vaan vain silloin, kun Bamsea jännitti. Kun Bamse hieman rentoutui, sitä ei enää kuulunut. Tämä sivuääni on kuulunut varmaan ainakin viimeisen vuoden aikana kaikilla lääkärikäynneillä.

Vuosikatsaus ja tulevan vuoden tavoitteet

Mitä olisi vuodenvaihe ilman vuosikatsausta ja tulevan vuoden tavoitteita? Sitä minäkin. Nyt on nimittäin aika tehdä jonkinlainen yhteenveto vuodesta 2021 ja suunnata katseet tulevaan vuoteen ja sen (toivottavasti) mukanaan tuomiin kuvioihin.

Vuosikatsaus 2021

Tänä vuonna Bamsen elämään on mahtunut erinäisiä muutoksia. Tammikuussa muutimme uuteen asuntoon, mihin Bamse sopeutui erinomaisen hyvin. Koska vanhassa asunnossamme ei ollut ovikelloa ja tässä uudessa on, mietin alkaako Bamse haukkua ovikellolle. Onneksi se kuitenkin pääosin suhtautuu ovikellon sointiin innokkaasti (koska se olettaa saavansa vieraita).

Helmikuussa Bamse kastroitiin, mikä on helpottanut myös Bamsen elämää. Ennen kastrointia se nuuskutteli kaikkea ja merkkaili todella paljon, mutta isoin ongelma oli ruokahalun puute. Ruoka ei sitten millään tahtonut maistua. Kastroinnin jälkeen ruoka alkoi maistua, ja meidän pitikin vaihtaa ruoka kevyempään vaihtoehtoon.

Alkuvuodesta myös Netta vietti luonamme muutaman kuukauden samoin kuin nyt loppuvuodesta. Jos Netan katkennutta hammasta ja silmätulehdusjuttuja ei lasketa, on sen vointi ollut sangen hyvä. Muihin etälauman jäseniin liittyen tuli myös suru-uutisia, kun Miru siirtyi maaliskuun lopulla ajasta ikuisuuteen.

Elokuussa meille muutti sijoituspentu Panda. Sen kanssa osallistuin syksyllä pentukurssille, minkä lisäksi kävimme eri paikoissa sosiaalistamisen nimissä. Pandan osalta loppuvuotta on varjostanut jalan murtuma ja sen leikkaushoito.

Seuraavaksi käymme Bamsen tämän vuoden tavoitteiden kimppuun.

Harrastukset ja koulutus

Olisi kiva päästä osallistumaan jollekin kurssille

Tätä emme saaneet tänä vuonna vielä toteutettua.

Agility tai rally-toko kiinnostaisi

Tämäkin pääsi jäämään.

Arkitaitojen hiominen ja vahvistaminen

Arkitaitoja olemme hioneet. En oikein tiedä, miksi tämä kohta on harrastusten ja koulutuksen kategorian alla, mutta alemmassa arkielämän kategoriassa on lisää näistä asioista.

Arkielämä

Hihnakäytös kuntoon

Hihnakäytöstä on parannettu opettamalla siihen käsky "Viereen!" ja palkkaamalla runsaasti. Tähän kuuluu myös ennakointi. Joka kerta ei ole 100 % onnistunut, mutta Bamse on jo oppinut valtavan paljon.

Leikkejä muiden koirien kanssa

Koirapuistossa emme ole oikeastaan muuton jälkeen juurikaan käyneet. Kesällä Bamse kävi leikkimässä yhden toisen sheltin kanssa, mutta muuten leikkitreffit ovat jääneet. Pandasta tuli Bamselle kuitenkin hyvä leikkikaveri.

Terveys

Terveenä pysyminen

Bamse on pääsääntöisesti pysynyt terveenä. Syksyllä sen silmät rähmivät, mutta syynä olivat ylimääräiset ripset.

Ruokailuasioiden kuntoon saaminen

Kastroinnin ansiosta ruoka alkoi maistua, kuten aiemmin kirjoitinkin.

2022 tavoitteet

Bamse

Harrastukset ja koulutus

• Jokin kurssi, kuten rally-toko tai agility
• Uusia temppuja

Arkielämä

• Hihnakäytösprojektin jatkuminen
• Leikkejä muiden kuin Pandan kanssa
• Retkiä eri paikkoihin

Terveys

• Terveenä pysyminen

Panda

Harrastukset ja koulutus

• Jokin kurssi, kuten pentujen jatkokurssi tms.
• Paljon uusia temppuja

Arkielämä

• Hihnakäytöksen hiominen
• Leikkejä muiden kuin Bamsen kanssa
• Retkiä eri paikkoihin

Terveys

• Terveenä pysyminen
• Metallilevyn poistaminen jalasta ja kuntoutus

Loppuvuoden kuvasaalis ja sekalaisia kuulumisia

Tähän postaukseen olen kerännyt loka- ja joulukuussa ottamiani valokuvia. Kamera on viime aikoina jäänyt harmittavan vähälle käytölle, joskin kännykällä otan kuvia usein sitten senkin edestä. En myöskään tiedä, mitä osan kuvista laadulle kävi siinä vaiheessa, kun siirsin ne nettiin.

Viime kuulumispostauksesta jäi uupumaan se, että Pandalta poistettiin viikko sitten viimeinen maitokulmahammas. Kaikki muut maitohampaat irtosivat itsestään kiltisti, mutta ylämaitokulmahampaat tuntuivat olevan tiukassa, vaikka pysyvät hampaat olivat jo alkaneet kasvaa. Pian ajan varaamisen jälkeen vasen maitokulmuri lähtikin irti itsestään, mutta oikean kohdalla ei käynyt niin.

Hammas poistettiin HauMaussa, ja operaatio oli hyvin nopea. Vein Bamsen eläinlääkäriin aamukahdeksalta, ja jo ennen kymmentä sain soiton, että Pandaa voidaan tulla hakemaan. Hampaanpoiston jälkeen ohjeena oli viikon ajan syöttää pehmeää ruokaa ja käyttää Pandalle suuvettä. Tikit ovat itsestään sulavat, joten niitä ei tarvitse poistaa erikseen.

Pandan jalan suhteen on edelleen konsultoitu eläinlääkäriä, koska ruvesta huolimatta metallilevy tuntuu hieman näkyvän. Ilmeisesti metallilevy hankaa ihoa niin, ettei se suostu paranemaan. Varasimme eläinlääkärin kanssa Pandalle tammikuulle ajan, jolloin otetaan toiset kontrolliröntgenet ja samalla poistetaan tämä metallilevy. Kunhan se haava sitten paranee, päästään palaamaan kuntoutusasioiden ääreen.

Bamse on ollut oma itsensä. Siitä on vain tullut mahdottoman ahne, ja sitä kiinnostaisi syödä kaikki syötäväksi kelpaava. Tämä on huima muutos, kun mietitään, miten ennen helmikuista kastraatiota Bamse oli todella huono syömään.

Myös Netta voi hyvin. Kuuloaisti vaikuttaa toimivan hyvin. Syyskuussa eläinlääkärissä sanottiin, että Netalla on silmissä samentumia, jotka ovat tuossa iässä normaaleja. Ja kieltämättä Netan silmät eivät näytä niin kirkkailta kuin Bamsen. Ruoka Netalle kuitenkin maistuu, enkä oikein osaa nähdä siinä vanhuutta, vaikka se täyttääkin keväällä jo 12 vuotta.