Netta 15 vuotta

Netta täytti eilen 15 vuotta, joten on aihetta juhlaan! Kunnioitettava ikä. Olen iloinen siitä, että saimme nähdä tämän päivän. Netan kuulo on heikentynyt ja askel on ajoittain kankeampaa, mutta herkut ja temput innostavat sitä edelleen. Kuvattiin itse asiassa uusi temppuvideokin, kun edellinen on kuvattu noin kymmenen vuotta sitten. Yritän saada sen videon tänne blogin puolelle, mutta toistaiseksi se on Instagramissa.

Koiraluku, oikea aika ja koirattomuus

Olen keväällä 2020 pohtinut sopivaa koiralukua, mutta koska tästä on jo mennyt tovi, päätin alkaa pohtia asiaa uudelleen. Postauksesta on mennyt lähes viisi vuotta, joten siinä ajassa hyvin moni asia on omassa elämässäkin ehtinyt muuttua. Postaushetkellä Bamse oli ainoa koira, kun taas nyt meillä on Bamsen lisäksi myös Panda.

Mielestäni tässä tilanteessa kaksi koiraa on sopiva määrä. Bamse ja Panda ovat molemmat sen verran vilkkaita, ettei tässä ole realistisesti edes oikein tullut ajateltua kolmatta koiraa. Pandahan tuli meille Bamsen ollessa kaksivuotias.

Tuo kaksi vuotta on minimi-ikäero, jonka koirilleni haluan. Bamsen ja Pandan kohdalla se on johtanut siihen, että ne ovat olleet aina kuin paita ja peppu. Niistä on hyvin seuraa toisilleen. Tosin luultavasti tilanne olisi sama isommallakin ikäerolla, mutta kuitenkin. Bamse oli ikionnellinen, kun Panda saapui meille.

Voisin kuvitella ihan maksimikoiraluvuksi kolme koiraa. Se on osoittautunut Netan täällä käydessä sellaiseksi määräksi, jonka yksikin ihminen pystyy lenkittämään. Lisäksi kerrostaloasunnossa ei ole tilaakaan loputtomiin, joten ei täällä mitään kunnon koiralaumaa voisikaan pitää.

Ajatuksen tasolla kolmas koira voisi olla mahdollinen sitten joskus, mutta tässä hetkessä se ei tule tapahtumaan. Pidän sitä kuitenkin mahdollisena joskus tulevaisuudessa, kun Bamse ja Panda ovat vähän vanhempia. Bamse täyttää kesällä kuusi vuotta ja Panda neljä, joten kiire ei ole minnekään.

Täysin koirattomaksi emme kuitenkaan aio tulevaisuudessa jättäytyä. Kyllä tämä koirahomma vie kuitenkin mennessään. Ja koirista on paljon iloa, vaikka välillä ne nyt tietenkin aiheuttavat stressiä kaiken maailman asioilla. Mutta koiraton elämä? Ei kiitos!

Olen elänyt koiratonta aikaa vajaat neljä vuotta. Tällöin kodissani ei asunut koiraa. Netta sopeutunut elämään kerrostaloasunnossa ja vaikutti stressaantuneelta, minkä vuoksi päätin että olisi parempi antaa sen asua vanhempieni luona. Se on paikka, jossa se on onnellisimmillaan. Sittemmin Netta on ollut joitain kertoja pääkaupunkiseudulla käymässä, mutta se ei ole yli vuoteen ollut täällä ihan jo siksi, että sillä on reilusti ikää ja sen on varmasti nyt mukavampi olla tutuissa ympyröissä.

Koirattomuus mahdollisti toki monta asiaa. Pystyi tulemaan ja menemään miten halusi, kun kotona ei ollut koiraa odottamassa. Mutta se oli sitä aikaa. En vaihtaisi niitä vuosia pois, mutta en vaihtaisi koirallisuuttakaan niihin vuosiin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Koiran omistamisen eduista ja haittapuolista voisi oikeastaan laatia ihan oman postauksensa, koska siitä varmasti riittäisi kirjoitettavaa. Katsotaan onko se kirjoituslistalla sitten jossain vaiheessa. Katsotaan nyt, miten tämä blogihomma lähtee tästä sujumaan.

Erot Bamsen ja Pandan välillä

Vaikka Bamse ja Panda ovat samaa rotua ja myös sukulaisia, on niiden välillä tiettyjä eroja. Niille tämä postaus onkin omistettu. Aluksi ajattelin ottavani myös Netan mukaan tähän, mutta päädyin jättämään sen tällä kertaa ulos, koska se ei enää asu täällä.

Yksi merkittävä ero on äänekkyys. Panda haukkuu ulkona enemmän ja kovemmalla äänellä. Välillä tuntuu, ettei haukkumiselle tarvita mitään syytäkään. Bamse taas ei ole samalla tavalla elämäntapahaukkuja, jos niin voi sanoa. Ei sekään täysin hiljaa lenkkeile, mutta ei se myöskään pidä yhtä kovaa ääntä.

Toisaalta sitten leikkiessä Bamse pitää hirveää pörinää. Pandan ääni vastaavissa tilanteissa on hiljaisempi. Bamse leikkii äänekkäästi niin Pandan kanssa kuin leluilla leikkiessäänkin. Pitäähän sitä nyt leluille osoittaa, kuka vie ja kuka vikisee!

Panda on säpäkämpi toimissaan ja vikkelämpi liikkeissään. Se on myös ketterä ja nopea juoksemaan. Tästä on etua leikeissä. Leikeissä Bamse usein makoilee selällään ja Panda hyppii sen ympärillä näykkien sitä tassuista. Tätä leikkiä on jatkunut jo reilun kolmen vuoden ajan. Ehkä Bamse onkin tässä se hyötyjä.

Lenkeillä Bamse rakastaa haistelua ja haisteleekin todella ahkerasti kaikkea. Panda haistelee vähemmän ja havainnoi ympäristöä enemmän muilla tavoilla. Pandalla tuntuu välillä olevan kiire eteenpäin, mutta Bamsella ei ole kiire minnekään.

Panda on luonteeltaan vilkkaampi, mutta osaa myös rauhoittua olemaan omissa oloissaan. Bamsella on haasteita rauhoittumisen kanssa, ja se olisi mielellään mukana kaikessa mitä kotona tehdään. Lenkin jälkeen Panda saattaa mennä sohvalle makoilemaan ja Bamse puolestaan hakea lelun.

Bamse olisi todella kiinnostunut nuolemaan tiskikonetta, ja se osaakin (ikävä kyllä) avata tiskikoneen luukun jos sitä ei ole kunnolla laitettu kiinni. Panda ei ole yhtä kiinnostunut tiskikoneesta. Sen sijaan Panda on vikkelä hyppimään tuoleille.

Mitä tulee lepäilyyn, Bamse makaa mielellään sohvalla, sängyssä tai pedissä. Panda pitää myös edellä mainituista paikoista, mutta se pitää myös todella paljon ahtaista paikoista. Panda mielellään änkee itsensä tiukkaankin rakoon Bamsen viereen sohvalle tai sitten vaikka johonkin nurkkaan.

Miten meni noin omasta mielestä?

Viime postauksessa pohdin blogin elvyttämistä. No, se ei ehkä mennyt suunnitelmien mukaan. Blogi taas vain jäi. Mutta hei, tämä postaus sentään tulee jo marraskuussa eikä joulukuussa! Joten ehkä pitää alkaa hitaasti (ja ehkä vähän epävarmasti) päivitellä tätä blogia, jos tälle jotain aikoo vielä tehdä. Toki ajantasaisimmat jutut varmasti pysyvät Instagramissa, enkä voi mitään säännöllistä postaustahtia nyt luvatakaan.

Mutta mitä meille kuuluu? Netta täytti keväällä neljätoista vuotta. Se porskuttaa edelleen eteenpäin vanhempieni luona. Bamse täytti kesällä viisi vuotta ja Panda kolme vuotta. Sillä lailla anteeksi nyt vaan, miten muka Bamse on jo tuon ikäinen?

Pandalla on elämään mahtunut mullistuksia, koska se sai helmikuussa pennut ja oli kasvattajan luona mammalomalla. Pentujen jälkeen se asiaankuuluvasti sai massiivisen karvanlähdön. Juoksut alkoivat kesällä. Syksyn tullen Pandalla alkoi kuitenkin tulla erinäisiä oireita ja lopulta selvisi, että sillä on nestettä kohdussa. Tämän vuoksi Panda steriloitiin syyskuussa.

Panda toipui hienosti ja on nyt elämänsä kunnossa. Siitä on myös tullut entistä ahneempi, jos se edes on mahdollista. Pandahan siis on koira, joka todellakin rakastaa syömistä. Kun haettiin Panda kasvattajalta takaisin kotiin, se otti puruluun oman pentunsa suusta matkaevääksi. Semmoinen äitikoira meillä.

Bamse puolestaan kävi sappiasioiden tiimoilta lääkärissä syksyllä ja aloitettiin sappilääkitys uudelleen. Muutoin Bamsekin voi hyvin ja iloisesti. Ylipäätään koirat tykkäävät nyt taas leikkiä. Ennen leikkausta Panda ei ollut kovin innokas leikkimään, mutta onneksi se toivuttuaan piristyi taas.

Noin muutenkin kuuluu aika normaalia. Katsotaan, mitä tulevaisuudessa tänne blogin puolelle keksitään. Tänne on ainakin kivempi kirjoittaa pidempiä postauksia. Tietysti blogien parhain kulta-aika on varmasti jo ohi, mutta mitä siitä.

Täällä jälleen – mitä meille kuuluu?

Vuosi vuodelta blogipostaukset ovat vähentyneet. Tämä on tämän vuoden ensimmäinen ja samalla viimeinen postaus. Jotenkin koko blogimaailma tuntuu kokeneen suuren muutoksen, sillä nykyisin Instagram-tili tuntuu helpoimmalta tavalta jakaa koirien kuvia ja kuulumisia. Samaan aikaan se ei kuitenkaan täysin korvaa sitä, mitä blogi on merkinnyt itselleni. Tai ainakin on joskus merkinnyt.

Ajattelin nyt mahdollisesti alkaa elvyttää tätä blogia. Samalla pitää käydä läpi blogin sivut ja päivittää tekstejä. Viime vuonna ei käsitelty edes vuodelle asetettuja tavoitteita ja toiveita, ja tälle vuodelle en sellaisia näköjään asettanutkaan. Toivottakoon kuitenkin, että ensi vuonna koko lauma pysyy terveenä ja hyvävointisena.

Netta täytti huhtikuussa kunnioitettavat 13 vuotta. Netta on nykyisin jokseenkin harvahampainen poistettujen hampaidensa vuoksi, eikä sen kuulokaan enää ole kovin hyvä. Netta oli luonamme syksyllä, ja silloin huomasimme sen toden teolla olevan nykyisin vanha. Sen mieluisin puuha taitaa nykyisin olla nukkuminen.

Bamse täytti kesällä neljä vuotta ja Panda täytti kaksi vuotta. Bamse ja Panda ovat parhaat ystävykset, kunnon tehokaksikko. Molemmat koirat voivat myös hyvin. Bamsen pohjaton ahneus tosin aiheuttaa välillä ongelmia, koska totta kai ahneimmalla koiralla on myös herkin vatsa.

Tehokaksikon edesottamuksina voidaan mainita esimerkiksi roskiskaappiin murtautuminen. Kerran saatiin videoyhteydellä selville, että Panda olikin päätekijä. Olimme laittaneet roskiskaapin oven eteen viiden litran vesipöniköitä ja videolta näimme, miten Panda veti pönikät roskiksen edestä. Ja tästä olimme syyttäneet Bamsea, että varmasti se oli sen tehnyt, kun sillä on enemmän voimaakin. No juu...

Toivotamme kaikille lempeää uutta vuotta. Toivotaan, että seuraava postaus ilmestyy aiemmin kuin ensi joulukuussa.

Maaliskuun kuvia

Tähän postaukseen olen koonnut loput maaliskuussa otetut kuvat.

Pitkästä aikaa kuulumisia

Täällä jälleen! Kuvamateriaalina maaliskuussa otettuja kuvia, jotta ne saadaan tänne blogin puolelle. Luvassa on myös vielä erillinen kuvapostaus, jotta päästän sitten myöhemmin laittamaan tuon maaliskuisen kerran jälkeenkin otettuja kuvia. Mutta mitä meille oikein kuuluu ja mitä onkaan tapahtunut, kun on ollut tällainen postaustauko?

Ei ole oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Pandalla oli huhtikuussa ensimmäiset juoksut. Se tuntuikin oudolta, koska Netta on sterkattu kymmenen vuotta sitten, joten oli aika pitkä tauko elämästä juoksuisten narttujen kanssa. Olin jo etukäteen hankkinut Pandalle parit juoksupöksyt, joten niillä olikin käyttöä.

Keskiviikkona käytiin Pandan kanssa fyssarilla. Leikattu jalka oli itse asiassa vahvistunut, kun taas oikeassa reidessä oli vähemmän lihasmassaa. Tarkoitus on nyt jatkaa harjoituksia takapään vahvistamiseksi. Suositeltiin myös polvien tarkastuttamista luustokuvien yhteydessä.

Bamsekin voi hyvin. Kesäkuussa se kävi pari kertaa eläinlääkärissä oksentelun ja pulauttelun takia, mutta mitään selkeää syytä ei saatu. Tilanne saatiin hallintaan. Toisella eläinlääkärikäynnillä Bamselta ultrattiin sappirakko, jossa oli hieman höttöä, mutta ei mitään sen vakavampaa. Eläinlääkäri suositteli kuitenkin ultrauttamaan sapen muutaman vuoden päästä uudelleen.

Oli kuitenkin helpottavaa tietää, ettei sappirakon pitäisi ainakaan vielä aiheuttaa ongelmia. Sappirakko-ongelmat tuntuvat nimittäin olevan shelteillä yleisiä. Nyt Bamse syö hyvillä mielin ja oksentaa vain, jos ruokintaväli venähtää liikaa.

Pahimmat helteet ottivat jonkin verran voimille. Bamse makoili mielellään viilennysmatolla, ja molemmat koirat viihtyivät myös tuulettimen edessä. Vältettiin myös viettämästä aikaa ulkona keskellä päivää, jotta koirille ei tulisi liian kuumat oltavat.

Netta palasi maaliskuussa ienkontrollinsa jälkeen kotiin Pohjois-Karjalaan. Ne pahimmat helteet olisivatkin varmasti ottaneet sillä voimille erityisen paljon, kun se ei ole enää mikään nuori koira. Sillähän tuli huhtikuussa täyteen 12 vuotta.

Bamse täytti kesäkuussa kolme vuotta ja Panda puolestaan vuoden. Aika menee niin nopeasti. Bamse tuntuu rauhoittuneen sekä kastraation että Pandan tulon jälkeen. Toki osa rauhoittumisesta on voinut tulla myös iän mukana, joskaan ei se vieläkään kaikkein rauhallisin koira ole.

On itse asiassa hauskaa seurata Bamsen ja Pandan eroavaisuuksia. Bamse tuntuu olevan herkemmin menossa, kun taas Panda vaikuttaa mietteliäämmältä. Molemmat rakastavat huomiota, mutta Bamse tykkää enemmänkin peppurapsutuksista. Panda puolestaan saattaa sohvalla kiipeillä ihmisten päälle ja läpsiä tassulla halutessaan rapsutuksia.

Hammaspeikkoja, junamatkoja ja fysioterapiaa

Viime aikoina onkin tapahtunut kaikenlaista. Viime viikon torstaina Netta meni hammashoitoon, jossa tarkoituksena oli poistattaa lohjennut poskihammas ja puhdistuttaa Netan hampaat. Netalla oli kuitenkin heilunut kaksi takahammasta parandontiitin takia, joten nekin piti poistaa. Lohjennut poskihammas oli murtunut ytimeen asti. 

Tämä kyseinen hammas oli siis yläleuassa oikealla. Vasemmalta puolelta vastaava hammas oli poistettu syksyllä 2020, jolloin murtuma huomattiin Netan poskeen kasvaneen patin takia. Röntgenkuvissa havaittiin, että tämän hampaan juuren jäänteistä osa oli tulehtunut, joten juuren jäänteet poistettiin. Netalta siis poistettiin kolme hammasta ja ne juuren jämät.

Ensi viikolla onkin sitten ienkontrollin aika. Netta syö siihen asti turvotettua ruokaa ja sille joudutaan laittamaan suuvettä ruokailun jälkeen. Suuveden laitto on ainoa hoitotoimenpide, jota Netta inhoaa. Kaikki muut toimenpiteet on aina saanut tehtyä ilman ongelmia, mutta tässä Netta menisi mieluiten pois.

Netta on nyt aikamoinen harvahammas, koska siltä on jo aiemmin poistettu kaksi hammasta. Tämä on samalla muistutus siitä, että ne koiran hampaat pitää oikeasti pestä. Toisaalta yhdelläkään aiemmalla seniorikoirallamme ei ole lohkeillut hampaita, joten ehkä Netalla on ollut myös huono tuuri.

Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Pohjois-Karjalassa. Netan oli tarkoitus palata vanhemmilleni, mutta ienkontrollin takia se ei vielä jäänytkään sinne. Netalla oli kuitenkin ihmeteltävää, kun Venna-collie oli kasvanut isoksi.

Matka taittui mukavasti junalla. Netta vanhana tekijänä totta kai nukkui. Iloksemme myös Bamse malttoi rauhoittua nukkumaan. Pandalla oli junassa auki sen kuljetusreppu, jossa se omatoimisesti nukkui osan ajasta. Matkat menivät siis varsin hyvin.

Bamse oli haltioissaan Vennasta, ja leikkeihin löytyikin nopeasti yhteinen sävel. Pandaa aluksi vähän ujostutti. Se oli nähnyt Vennan marraskuussa, mutta silloin ne molemmat olivat pienempiä. Leikkiminen alkoi kuitenkin kiinnostaa myös Pandaa.

Pellolla Panda oli ensimmäisellä lenkillä vähän varovaisempi, mutta toisella lenkillä se lähti innostui enemmän muiden mukaan leikkimään. Se juoksi myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vapaana. Samoin oikeastaan myös Bamse ja Netta.

Keskiviikkona Panda kävi fysioterapiassa Urheilukoiraklinikalla. Lihasmassaa oli vasemmassa takajalassa ja etujalan ojentajassa hieman vähemmän kuin oikealla puolella. Panda myös liikkui normaalisti, mutta kiersi välillä hieman vasenta kyynärpäätä ulospäin.

Pandan lihaskireyksiä hierottiin hieman, minkä lisäksi saimme kotitreeniohjeita tehtäväksi mm. tasapainotyynyn kanssa. Fysioterapeutin vastaanotolla tyyny jännitti Pandaa, mutta kotona se alkoi lopulta päästä jyvälle siitä. Seuraavan kerran mennään fyssarille sitten huhtikuussa.

Kun pääsimme Espoon eläinsairaalan parkkipaikalle, Panda alkoi täristä, vaikkei se hetkeen ole pakkasen takia tärissyt. Ulkona se ei myöskään halunnut mennä portaita alas. Kun sitten astelimme sisään Urheilukoiraklinikalle, se tärisi sylissäni. Vastaanottohuoneessa sitä myös jännitti, mutta se lähti kuitenkin haistelemaan ympäri huonetta. Namien avulla tilanteesta luotiin mahdollisimman mukava, ja Panda malttoikin olla hieronnan verran paikallaan.

Pieni ja pippurinen – postaus Pandan silmin

Räyh! Olen Panda, ja saan jatkuvasti kuulla olevani pieni mutta pippurinen. En ihan ymmärrä pointtia tässä, koska minulla on painoa kuitenkin varmaan reilut viisi kiloa. Minkä minä sille voin, että viime mittauksella säkäkorkeuteni oli ehkä 34 cm? Mitä se oikeastaan edes tarkoittaa?

Haukkuminen on kivaa. Oikeastaan se on kaikista parhain ajanviete. Mikä voisi olla hauskempaa? Osaan vielä haukkua eri tavoilla, ja osaan pitää muutakin ääntä. Eikö se olekin hauskaa? Eikö vain?? Eihän kukaan huomaa minua, jos en vähän pidä melua itsestäni..? Ja minut pitää huomata.

Olen muuten hyvä hyppimään korkealle. Siis oikeasti hyvä. Tosin nuo ihmiset väittävät, että siihen nähden minulla meni yllättävän kauan oppia hyppäämään sängylle tai sohvalle. Mutta osaan tehdä korkeita hyppyjä. Ja osaan hyppiä ja kävellä kylki edellä. Hauskaa!

Syön hurjan mielelläni. Ruoka on hyvää! Söisin mielelläni ihmistenkin ruoat, vaikken saa lupaa... Miksen saa? Söisin ne niin mielelläni! Kuka ymmärtäisi pientä Pandaa? Kysynpähän vaan... Herkutkin ovat tietysti hyviä, namnam. Antakaa ruokaa.

Marraskuun lopussa tassulleni astuttiin vahingossa ja jouduin käymään eläinlääkärissä. Taju lähti kankaalle usein, hui! Ja usein piti käydä hoitamassa jalassa olevaa ärsyttävää kääröä. Sitten se jalka leikattiin vielä uudelleen. En todellakaan ymmärrä miksi jalkaan piti aina laittaa kaikkea outoa. Ja joulukuussa poistettiin yksi hammaskin. Apua!

Minussa on virtaa, mutta olen hurjan viisas. Kuka tahansa minut tunteva tietää sen. Olen myös aito sylikoira. Ja sulatan kaikkien sydämet. Tiesittehän sen? Pentuna sain kuulla että olen kuin Stockan leluosastolta. Mutta mitä se tarkoittaa??